Gamereactorin aiemmn arvion voi lukea täältä.
BlueTwelve Studiosin esikoispeli on ollut todellista kissanminttua odottavalle pelikansalle heti julkistuksestaan lähtien. Kieltämättä Strayn persoonallinen idea pelata kissalla on kiehtova ja sai minutkin uteliaaksi. Nostetaan siis kissa pöydälle ja katsotaan, mistä on kyse.
Villinä luonnossa asuvan kissaperheen poikanen tipahtaa seikkailuretkellään syvälle maan alle. Etsiessään tietä takaisin maan pinnalle kisu kohtaa vaarojen lisäksi maan uumeniin loukkuun jääneitä asukkaita. Yhteistyössä näiden asukkaiden kanssa katti aloittaa matkansa takaisin perheensä luokse samalla auttaen maanalaista yhteiskuntaa sen ongelmissa.
Strayssa todella liikutaan kissalla. Karvaisen kaverin vapaa liikkuminen kolmannen persoonan perspektiivistä toteutetaan tatilla, jota vauhditetaan erillisestä juoksunapista. Loput miisun toiminnoista ovatkin sitten yllättävän rajoitettuja. Peli nimittäin tarjoilee - naukumista lukuun ottamatta - kissan eri toiminnoille vain tietyt paikat niiden toteutukseen. Jopa hyppyyn tarvitaan pelin hyväksymä pinta, joka merkitään toimintanapin kuvakkeella. Rajoitettu toiminnallisuus jättää turhat alueiden testailut ja olemattomien asioiden pohtimiset minimiin ja selkeyttää etenemisen hyvin virtaviivaiseksi kokemukseksi, jossa tunnelmointi nousee pääosaan. Stray tuntuukin enemmän interaktiiviselta tarinalta, jonka eteneminen vaatii pelaajalta vain pientä pulmanratkaisua.
Pulmat on sijoitettu konkreettisesti osaksi pelin dystooppista maailmaa. Lähinnä tavaroiden etsimiseen ja laitteiden aktivointiin perustuvat tehtävät eivät haasta pelaajaa, mutta kuten jo mainitsin, en usko sen olevan tarkoituskaan. Pulmia ratkoessa miukua viedään pitkin monipuolista ja kiehtovaa maailmaa ja tutustutaan sen hauskoihin hahmoihin oivallisesti suunnitelluilla alueilla. Lyhyet keskustelut hahmojen kanssa raottavat maailman taustoja, jakelevat tarvittavia tietoja ja antavat uusia tehtäviä ratkaistavaksi.
Kissa hahmona on nokkela tapa saada orgaanista sisältöä pelin niin sanotusti kuolleeseen maailmaan. Tuttu eläin myös toimii helposti lähestyttävänä ja luonnollisena elementtinä kaventamaan kuilua fiktiiviseen maailmaan. Tästä huolimatta Stray ei täysin hyödynnä kissana olemista varsinkin, kun toiminnallisuus on niin ennalta määrättyä ja putkimaista. Itse asiassa mikä tahansa pieni eläin tai laite olisi voinut toimia pelin sankarina. Mutta koska juuri kissavideot ovat eniten katsottua viihdettä ympäri maailman, on suositun eläimen valinta aika selkeä. Tekijät hyödyntävät kissaelementtiä onnistuneesti, eikä siinä ole mitään vikaa.
Stray hyödyntää nykypäivän graafisia herkkuja hienosti. Pelimaailma on todella upea heijastavine pintoineen ja valotehosteineen. Neon-kyltit valaisevat hylättyjä katuja loistollaan upeasti, ja yksityiskohtien määrä maailmassa tekee kokonaisuudesta todella näyttävän. Tosin yksi viemäriosuus poikkeaa muusta maailman tyylistä ja näyttävyydestä ällöttävällä ja täysin irrallisella sisällöllään haitaksi asti. Yllättäen verrattuna pelin muuhun ilmeeseen itse kissa ei ole niinkään kummoisesti tehty. Hahmolta puuttuvat persoonalliset piirteet, minkä vuoksi se on varsin geneerisen kollin näköinen. Kissan animaatiot ovat kyllä selkeitä, mutta silti hieman jäykkiä ja rajoitettuja. Peli myös bugahtelee vähän väliä muun muassa räjäytellen fysiikkapohjaisia tavaroita ilmoihin tai jumittamalla kissaa esineisiin. Playstation 5:llä ei kuitenkaan tee vaikeuksia pyörittää pelin kauneutta, eikä latauksiinkaan ennätä kyllästyä.
Ajoittaisten ympäristöäänien ohella äänimaailma perustuu oikeastaan hahmojen ääntelyyn. Kissan saa suloisesti naukumaan napista, ja keskustelut muiden hahmojen kanssa toteutetaan omaperäisesti keksityllä tietokonemaisella muminalla. Vahvana tunnelman luojana toimii kuitenkin pelin elektropainotteinen musiikki. Rauhalliset sävelet maalaavat melankolista ja jännittävää ilmapiiriä, joka onnistuneesti vahvistaa hetkellistä toimintaa.
Kissapeli Stray on sisällöltään varsin tyypillinen seikkailupeli, jolle pelattava kisu antaa suloisen ja persoonallisen turkin. Kissa hahmona olisi voinut olla omaperäisempi ja vielä paremmin edustettuna, mutta kevyt pulmailu ja mielenkiintoinen tarina saavat innostumaan maailmasta, ja halu mennä eteenpäin pysyy vahvana loppuun saakka.