Street Fighter 6 vie kähyt kadulle kansan joukkoon

Hahmo hahmoa vastaan käytävät taistelupelit elävät erikoisessa maailmassa. Toisaalta niiden pariin on helppo päästä, mutta vähänkään syvemmälle sukeltaessa vastaan tulee sellainen suorituskuilu, jonka ohittamiseksi pelkästään yhden hahmon kanssa pitää viettää kymmeniä ellei satoja tunteja. Street Fighter V halusi tehdä kaikista e-urheilijoita, mutta kutonen palauttaa toiminnan takaisin kadulle kansan pariin, ja haluaa jokaisen nauttivan turpajuhlista omalla tavallaan.

Street Fighter 6 jakautuu karkeasti kolmeen eri osaan, joista jokaisessa on tuhottomasti tekemistä. Voisi jopa sanoa, että näistä kukin toimisi lähes täyshintaisena pelinä jo yksinään. World Tour antaa pelaajan luoda oman hahmonsa, ja päästää tämän vapaaksi Metro Cityyn sekä ympäri maailmaa. Vapaasti sompailtavassa kaupungissa on paljon löydettävää ja taisteltavaa, ja antaa eräänlaisen kuvan, miltä Street Fighter -maailma voisi näyttää. Tuttujen hahmojen tapaamisen lisäksi pelaaja voi haastaa lähes kenet tahansa tappeluun katuruokakauppiaasta vanhaan muoriin, jotka iloisesti lähtevät sparraamaan omaa honkkelia kohti uusia ulottuvuuksia. Tämä tuntuu aluksi täysin absurdilta, mutta pian pelaaja päätyy etsimään kovempia haasteita ja niistä ansaittavia rahoja, asusteita ja muita palkintoja täysin systemaattisesti.

Pelottavan vapaamuotoisen hahmonluonnin jälkeen tehot kasvavat kokemuspisteiden ja uusien tyylien myötä. SF-maailman vakionaamat Blankasta Chun-Lihin ja uudempiin tuttavuuksiin kuten Lukeen tai Manioniin antavat pelaajan vaihtaa perusliikkeensä ja animaationsa heidän versioihinsa. Erikois- ja lopetusliikkeitä voi lisäksi yhdistellä kaikilta tavatuilta hahmoilta luodakseen oman versionsa Täydellisestä Katutaistelijasta. Vaatetuksen kanssa ollaan harmillisesti pidättyväisempiä, ja unelmaulkoasuaan joutuu keräilemään pitkät tovit tarinassa etenemällä ja rahaa tienaamalla.

World Tour opettaa samalla ovelasti eri hahmot ja heidän erikoisuutensa. Yhtä lailla näppärästi painallukset, ajoitukset ja perustaktiikat tulevat tutuiksi Metro Cityn lukuisia minipelejä ja tehtäväpohjaisia matseja vääntämällä. Esimerkiksi karateminipeli opettaa ladattavien liikkeiden rytmiä ja koripallojen väistely Drive Parry -ajoitusta. Avoimen maailman rellestystä ei tarvitse kuitenkaan ajatella "varsinaisen" pelin tutustumisjaksona, sillä jo pelkästään sen parissa voi kuluttaa kymmeniä tunteja hahmoaan parantelemalla. Maailmanmatkaaminen onkin erinomainen lähtöpiste tai jopa määränpää pelaajalle, joka on kiinnostunut tappelupeleistä muttei halua tulla yliajetuksi muista vastaan vääntäessä.

World Tourin lisäksi mukana on erittäin kattava kahteen eri "osioon" jaettu klassinen pelaaja-vastaan-pelaaja-puoli. Taistelukeskuksessa voi esitellä omaa rakasta tappelijaa ja pelata muiden vastaavia kammotuksia vastaan ilman huolta huomisesta tai arvoasteikossa kiipeämisestä. Mukana on myös tukku pikseliklassikoita, lisää tavaraa ostettavaksi, poseerauspiste ja kaikkea muuta. Monille pelin pääpelimuotona toimivaa Ranked-tilaa pääsee aloittelemaan täältä, tai suoraan valikoista jos hahmon kanssa sompailu ei nappaa. Rankedissa itse luotu hahmo jää syrjään, ja kisat käydään uusien ja vanhojen Street Fighter -taistelijoiden välillä. Perinteistä poiketen nettikoodi tuntuu jo julkaisun yhteydessä hyvältä, eivätkä vastustajat kumipalloile pitkin areenaa miten sattuu. Mukana on myös todella kattava harjoittelutila, jossa käydään ruutu ruudulta läpi tekniikoita aivan perusteista asioihin, joista minulla ei ole harmainta aavistustakaan.

Uusista hahmoista muinaiskreikkalaista pankrateon-tyyliä harjoittava lähestulkoon mahdottomalla hiuskypärällä varustettu Marisa nousi ensimmäiseksi suosikiksi suoraviivaisen turpiinvedon suosijana. Katutaiteilija Kimberly edustaa pelisarjan uutta suuntaa, ja pomppii matsin aikana joka ilmansuuntaan ninjamaisin elkein. Manon on erittäin mielenkiintoinen yhdistelmä judokaa ja balettia(!), joka sirosta ulkomuodostaan huolimatta viihtyy lähietäisyydellä vastustajastaan. Lily on hieman nolon rajamaastossa elävä, mukamas 19-vuotias pikku mukula, joka tuntuu karanneen Street Fighteriin jostain toisenlaisesta pelistä. JP suoranaisine loitsuineen tuntuu enemmän loppuvastustajalta kuin normaalilta taistelijalta, ja on tällä hetkellä hieman turhankin pomomainen. Uusi hahmokatras on kaiken kaikkiaan onnistunut yhdistelmä uutta ja vanhaa. Capcom on julkistanut jo ensimmäisen kauden neljä tulevaa mättäjää, ja mikäli pelistä tulee suosittu, valikoima kasvaa varmasti edeltäjiensä kaltaiseksi.

Pelin ulkoasun kuvailu sanoin tuntuu nykymaailmassa hieman tarpeettomalta, mutta Street Fighter 6:n uusi mutta silti tuttu tyyli toimii erinomaisesti. World Tour on avoimena maailmana hieman kolho, mutta normaalit areenat, taistelijat ja heidän animaationsa ovat ehdotonta ykkösluokkaa. Tästä erityismaininnan ansaitsevat vielä erikoisliikkeet, joista kaikkein kovimmat pyörittävät kameraa ja heittävät efektiä ruudulle todella häkellyttävän tehokkaalla tavalla. Esimerkiksi Manonin ja Marisan lopetusliikkeitä katsoo mielikseen silloinkin, kun on niissä itse vastaanottavana osapuolena.

Street Fighter 6 on jo ilmestyessään kokonaisempi paketti kuin monet taistelupelit elinkaarensa lopussa. Siitä löytyy jokaiselle jotain riippumatta siitä, haluaako vääntää hampaat irvessä seuraavista ranking-pisteistä vai hölmöillä yksin tai yhdessä. Jos tällaiset pelit ovat aina kiinnostaneet, mutta mukaan ei ole tullut koskaan hypättyä, nyt on erinomainen aika.