Nykyaikana Early Access -pelit ovat muuttuneet alati tavallisemmiksi. Tämä tarkoittaa sitä, että ennen virallista julkaisua peli on saattanut olla niin sanotusti julkisessa kehityksessä, ja ihmiset ovat voineet jopa vuosien ajan pelata peliä ennakkoon. Tunnetuimmat esimerkit lienevät PlayerUnknown's Battlegrounds and Hello Neighbor. Nyt tähän joukkoon liittyy Unknown Worldsin Subnautica. Peli ilmaantui Early Access -palveluun vuoden 2014 lopulla, mutta virallisesti se julkaistiin vasta jokin aika sitten.
Huolimatta pitkästä saatavilla olemisesta sukelsin Subnautican pariin ilman ennakkotietoja. Huomasin nopeasti, että kehittäjä Unknown Worlds on ilmeisesti unohtanut vuosien varrella sen, etteivät kaikki ole pelanneet heidän peliään sen Early Access -vaiheen alusta asti. Ensimmäisen puolen tunnin ajan pelaaminen on silkkaa ihmettelyä ja haahuilua niille, joilla ei ole Subnauticasta aiempaa kokemusta.
Pelaaja on osa suuren avaruusalus Auroran miehistöä, joka on uhkaavasti syöksymässä tuntemattoman planeetan pinnalle. Turhia ei vitkastella, ja pelaajalta lähtee taju tämän pyrkiessä pakokapseliin. Herättyä on aika sammuttaa tulipalo sammuttimella, ja aluksen oven avauduttua huomata laskeutuneensa palavan hylyn viereen. Koko planeetta vaikuttaa olevan yhtä isoa valtamerta.
Kuten jo tuli mainituksi, tämä alkujakso heittää pelaajan suoraan altaan syvään päähän. Oikeastaan ainoa intuitiivinen tapa toimia on osata käyttää käsissään olevia tavaroita. Muuten pelaaminen on alussa lähinnä ihmettelyä ja kummastelua. Ensimmäisen tunnin aikana perusperiaatteet kuitenkin valkenevat. Kerää raaka-aineita, nikkaroi niistä varusteita, jatka tutkimista pidemmälle, nikkaroi parempia varusteita ja niin edelleen.
Odotetusti tällainen hiekkalaatikkopeli alkaa aivan alusta, ja keinot ovat varsin rajatut. Ihan ensimmäiseksi on tehtävä itselleen happisäiliö ja räpylät. Ajan kanssa vaihtoehdot kuitenkin lisääntyvät, kun maastosta löytää uusia piirustuksia ja uusia raaka-aineita. Toisin sanoen kaikkea ei voi rakennella heti alusta alkaen, ja piirustuksia löytää "skannailemalla" Aurora-aluksen kappaleita merenpohjassa. Tällä tavalla evät korvautuvat ajan kanssa Seaglide-ajokilla, joka puolestaan korvautuu Seamoth-sukellusveneellä ja niin edelleen. Subnautican hieno ominaisuus on, että hyvin harvoin pelaaja jätetään vaille tietoa siitä, mitä seuraavaksi pitäisi rakennella. Aina on jokin kohde, jota kohti suunnistaa.
Edistymistä auttaa sekin, että tarina aukeaa hiljakseen matkan edetessä. Minecraftin malliin pelissä on jonkinlainen loppu, mutta pääpaino on ennen kaikkea selviytymisellä ja tutkimisella eikä niinkään jonkinlaiseen loppuun pääsemisessä. Tarina toimii lähinnä majakkana, joka ohjaa toimintaa tiettyyn suuntaan. Tarkoituksena on paeta planeetalta, ja pian haaksirikkoutumisen jälkeen alkaa saapua radiosanomia muiden pakokapseleista. Tällä tavalla tarina edistyy.
Ehkä vertaus Minecraftiin on hieman epäreilu, Vaikka tarina onkin vain hiljalleen taustalla, sen ja maailman vaiheittainen avautuminen on kaikkiaan hyvin mielenkiintoista. Yllätyksiin kannattaa varautua varsinkin pelin loppupuolella. Subnauticalla on siis tarjota enemmän kuin pelkkä "selviydy ja pakene planeetalta" -tyyppinen tarina.
Alussa on valittavana lukuisia vaikeustasoja, joten selviytymisestä saa tehtyä niin vaativaa kuin haluaa. Hardcore-tasolla on esimerkiksi huomioitava myös nälkää, janoa ja terveyttä, eikä varoitusta hapen loppumisesta saa lainkaan. Ja toki käytössä on vain se yksi elämä. Survivalilla tulee huomioida nälkä, jano ja terveys, kun taas Freedomilla tarvitsee huolehtia ainoastaan terveysmittarista. Creativella sitten saa tehdä mitä mielii ilman rajoituksia. Näillä vaihtoehdoilla pelaaminen ei muutu työnteoksi, sillä haastetta saa juuri sen verran kuin itse haluaa.
Pelaajan lisäksi maailmassa on toki paljon eläimiä ja kasveja. Suurin osa asukeista on rauhallisia, kuten jättimäiset reefbackit ja pienet ympärillä uivat kalat. Sitten taas stalker-oliot reagoivat aggressiivisesti pelaajan läsnäoloon. Jopa jotkut kasvit tekevät vahinkoa, jos niitä lähestyy liiaksi. Näin ollen ympäristöään on aina syytä tarkkailla paikkoja tutkiessaan.
Subnautica näyttää ottaneen hyödyn irti Early Access -vuosistaan, sillä ulkoisesti peli on upea. Toki sahalaitaa ja kohteiden ilmaantumista tyhjästä eteen tapahtuu edelleen, mutta pääosin vedenalainen maailma on kaunis katsella. Teknisesti ongelmia sen sijaan on vieläkin: ruudunpäivitys notkahtelee, ja ajoittain liikeanimaatiot ovat hieman kummallisia.
Hiekkalaatikkopelinä Subnautica on onnistunut luomaan onnistuneen tasapainon. Koskaan ei pelaaminen jumiudu liiaksi samoihin paikkoihin ja samoihin asioihin. Tarinakin lähtee ajan kanssa lopulta niin sanotusti lentoon. Aloitus on keltanokkapelaajalle hieman tarpeettoman kivinen, mutta siitä yli pääsemisen jälkeen meno on nautittavaa.