Suikoden & Suikoden II

Pitkäikäinen Suikoden-sarja kuuluu niihin arvostettuihin kulttiroolipeleihin, jotka kuitenkin jäivät suuremmassa mittakaavassa Final Fantasyn suosion varjoon. Kahden ensimmäisen Suikodenin fyysiset kopiot ovat nousseet keräilyharvinaisuuksiksi ja ensiosien digijulkaisut ovatkin tervetullut lisä PSN Storen retrovalikoimaan. Ilman päivityksiä julkaistut ensiosat edustavat japanilaista roolipelisuunnittelua perinteisimmillään vanhoine genren vaivoineen, joten niihin on hieman hankala paneutua sellaisinaan nykyisin mikäli peleistä ei omaa nostalgia-arvoa. Arvostelu onkin kirjoitettu arvosanaa myöten ajan hampaita kalistellen.

Lähtökohdat molemmissa peleissä ovat samat. Nimettömän sankarin roolin omaksuva pelaaja taistelee oikeuden puolella miekkojen ja magian täyttämässä maailmassa, kunnes poliittinen korruptio puukottaa selkään ja ystävät paljastuvat oikeiksi vihollisiksi. Pienen kapinallisryhmän riveissä oma arvovalta kohoaa nopeasti ja maailman kyliä koluamalla löytyy yli sata värvättävää vastarintasotilasta taistelemaan pelaajan rinnalle.

Ensimmäisen Suikodenin tarinankerronta on lähtökohdistaan huolimatta jokseenkin löysää ja lapsellista, mutta kakkonen käsittelee teemaa paljon aikuismaisemmin sekä tuntuvammin kääntein. Tarinat tapahtuvat samassa universumissa ja ykkösosan tallennus on mahdollista siirtää hahmotasoineen kakkoseen, mutta jatko-osaan pääsee sisään tuntematta edeltäjää.

Mahtipontinen tarina ja valtava hahmokaarti ovat Suikodenien selviä kulmakiviä, mutta valitettavasti taistelusysteemi on jätetty liian pinnalliseksi. Kuuden hengen joukkioissa käytävistä taisteluista enemmistö ratkeaa vaivattomimmin automaattinappulaa painamalla, jolloin hahmot hyökkäävät umpimähkään vihollisten kimppuun. Hyökkäyksen lisäksi käytössä on vain magian virkaa toimittavia yksittäisiä Rune-esineitä, tavaraluettelo ja muutama satunnainen erikoishyökkäys, mikä tekee taisteluista ponnetonta puurtamista tarinapisteiden välillä. Pomotaistelut sentään tarjoavat hieman kinkkisempää ja jännempää vastusta. Ajoittain pakkaa sekoitetaan myös kaksintaisteluilla ja suurempien sotajoukkojen käskyttämisellä, mutta näiden pelimekaniikka pohjautuu pitkälti kivi-sakset-paperi-tyyliseen arpaonneen.

Vaikka Suikodenit edustavatkin japaniroolipelin ensimmäisiä aaltoja, on osa niiden sisällöstä auttamattoman vanhentunutta ja nykypelaajalle rasittavaakin. Jatkuvat satunnaistaistelut, pitkät luolastot, maailmankartalla harhailu ja niukan tavaravalikon kanssa kikkailu ovat kaikki perinteisiä ajankuvia silloisesta pelisuunnittelusta, mutta tänä päivänä vain etenemistä hidastavia rasitteita.

Ongelmistaan huolimatta molemmat Suikodenit ovat viihdyttäviä ja helposti lähestyttäviä varsinkin genrea tuntemattomille. 16-bittisyyttä henkivä ulkoasu tuntuu hieman vanhentuneelta jo PS1-ajan julkaisuksi, mutta pirteät ja sankarilliset sävellykset soivat komeasti retroulkoasun siivellä. Tarinankerrontansa ja pienten viilaustensa osalta erityisesti Suikoden II on kaksikosta lämpimästi suositeltava vähääkään genrestä kiinnostuneille, eikä esikoinenkaan huono hankinta muutamalla eurolla ole.