Synduality: Echo of Ada, kun pohja on kunnossa, mutta ongelmat alkavat kasaantua

Jos on olemassa markkina-alue, jossa ei ole vajausta, on se niin sanottu extraction shooter. Jos siis aikoo haastaa markkinat omalla pelillään, tarvitaan jotain omalaatuista. Bandai Namco päätti yrittää. Mecha-koneita! Ja animetyttöjä! Synduality: Echo of Ada perustuu mangaan ja animeen nimeltä Synduality.

Tulevaisuudessa, mutta ei niin kaukana (tarkemmin 2099) on alkanut sademyrsky. Sade ei lopu, ja vain muutamassa päivässä on tulva vienyt mukanaan 92% maan asukkaista. Ja että ei olisi tarpeeksi, on tämä sininen sade jatkanut satamista epäsäännöllisesti siitä saakka, ja jokainen, joka sateen tielle osuu, kuolee välittömästi. Näin ollen ihmiset ovat paenneet maan alle, ja sitten rakennettiin suuri kaupunki nimeltä Amasia. Mutta vieläkin ollaan noin sadan vuoden päässä siitä, mistä peli alkaa. Kun tarina alkaa, on kaupunki romahtanut mystisen onnettomuuden seurauksena. Onneksi hengissä selvinneet ovat onnistuneet keksimään kehtoja (jotka siis ovat mecha-koneita eri nimellä), ja näin ihmiset voivat jälleen tutkia maailmaa.

Yhdessä tekoälyavustajan kanssa pelaaja kulkee hissillä pinnalle, ja näkee maailman, joka tuhoutui kauan sitten. Nyt maan pinnalla elävät ender-hirviöt, joka on evoluutio Maassa kerran kävelleistä eläimistä. Ne eivät sateesta kuolleetkaan, vaan muuttuivat aggressiivisiksi ja rosvoiksi omissa kehdoissaan. Ja miten näitä pois päiviltä otettaisiin, ellei sitten toisella koneella? Koneella, jota on hauska ohjata. Pelimekaniikka on PvPvE, eikä ole syyllinen. Pelaajan kehdolla on kaksi asetta (ja aseen tyyppi on valittavissa. Suosin tarkkuuskivääriä pahisten hoitamiseen kaukaa, ja sitten jotain, jolla saa tehtyä selvää niistä, jotka pääsevät lyöntietäisyydelle), ja on varustettu erikoishyökkäyksellä, joka riippuu siitä, miten on suunnittelut oman Magusin, eli siis sen tekoälyavustajan. Vasteaika on hyvä, mitä tulee hyppimiseen, ampumiseen tai rakettirepun käyttämiseen, kun on tarkoitus päästä pois vaaran tieltä.

Mutta se extraction shooter tarvitsee oikeita pelaajia, jotta hommassa on sielua. Monissa pelaamissani tehtävissä kohtasin ainakin yhden pelaajan. Se oli aina tunnelmallinen hetki, kun katseltiin, aikooko toinen tappaa pelaajan vai ei. Yleensä seurauksena oli moikkaus kummaltakin puolelta emotella, ja sitten omille teille meneminen. Suurin osa pelaajista ei ollut halukas taistelemaan. Mutta sitä tapahtuu. Näin toisen pelaajan taistelussa pelin tekoälyohjattujen rosvojen kanssa, ja päätin auttaa. Kun sitten rosvot oli voitettu, olin lähtemässä, mutta minua ammuttiin selkään. Ja jos kuolee, menettää kaikki materiaalinsa mukaan lukien se kone. Jos siis on käyttänyt omaa konettaan, voi kuka tahansa poimia sen maasta itselleen. En oikein pidä tällaisesta pelimekaniikasta, joskin ymmärrän, miksi sellainen on mukana.

On sanottava, että pidän pelattavuudesta, vaikka se nopeasti muuttuukin itseään toistavaksi. Valmistelen koneeni, päätän varusteet, ja katson monia haasteita, jotka edistävät pelin tarinaa. Sitten kerään kaiken, jota voi käyttää tukikohdan rakentamisessa, tai tehtävissä. Katselen tähtäimen läpi lentävää hirviötä. Liitelen tervehtien toista pelaajaa. Poraan suuria AO-kristalleja, jotka ovat se energianlähde fiktiivisessä maailmassa, ja se pääasiallinen tulolähde. Kun sitten on kerätty tarvittavat, on akku lopussa (kaikissa koneissa on akku, yleensä 20-30 minuutin mittainen, joten sitä pitempään ei voi maailmaa tutkia), tai olen melkein kuolemassa, on aika suunnata hissiin, ja laskeutua hiljaiseen tukikohtaan. Kyseessä on kokemus, jota nykypelaajat kutsunevat nimellä "chilli peli".

Siitä en pidä, että Bandai Namco on valinnut ottaa mukaan mobiilipelien käytäntöjä pelissä, joka maksaa ihan oikeaa rahaa. Onneksi loot-laatikoita ei ole, mutta lähtölaskentoja on - ja kausipasseja. Ja valuuttaa voi ostaa, jos ei jaksa odottaa. Sitä tulee tukikohtaa päivittäessä, mikä sitten antaa monia etuja, tai sitten yrittää kokkailla ruokaa tai ammuksia. "Odota 18 minuuttia ammuksille, tai maksa!" Jos ei ole tyytyväinen siihen, miltä tekoälyavustaja näyttää? Harmin paikka. Sitä nimittäin ei voi muuttaa paitsi vaatteiden osalta, jos siis ei halua maksaa. Ja tämä kaikki johtaa pelin etenemiseen etanavauhtia. Edistyminen vie todella paljon aikaa. Vihollisten monipuolisuus ei sekään ole hyvä, ja ne ilmaantuvat aina samoihin paikkoihin pelialueella. Oman kehdon ulkonäköä ei voi muuttaa, kun on ensin valinnut eri osat. Ei värejä, ei kuviointeja, on otettava se, mitä annetaan. Pelissä on myös monia teknisiä ongelmia, kuten pahisten äkkinäinen katoaminen, ja sitten muualle ilmaantuminen, ja aseet eivät aina toimi. Se kaverin kanssa pelaaminen on sekin tehty väärin. Toisten kanssa voi pelata, mutta vain tapaamalla ihmisiä pelin sisällä. Ei siis ole mahdollista muodostaa ryhmää kavereiden kanssa, ja mennä pelaamaan omalla porukalla.

Synduality: Echo of Ada yrittää murtautua markkinoille uusilla ideoilla, mutta niitä ideoita ei ole kypsytetty tarpeeksi. Kauaa ei kestä, kun peli alkaa toistaa itseään, ja pahikset tuntumaan enimmäkseen tylsiltä. Bandai Namcon tarvitsee päivittää live service -peliä säännöllisesti, että pelaajat olisivat kiinnostuneita. Pohja on paikoillaan hauskalla ja toimivalla mecha-toiminnalla, mutta valitettavasti ongelmat alkavat nopeasti kasaantua.