System Shock on alkuperäiselle uskollinen uudelleenversiointi

Syksyllä 1994 tieteisfiktiosta pitävien PC-pelaajien maailma mullistui, kun Looking Glassin aikaansa huimasti edellä ollut tieteiskauhupeli System Shock saapui kauppojen hyllyille. Kriitikot ylistivät peliä ja kauppakin kävi, vaikka nykymittapuulla mistään megaluokan hitistä ei voidakaan puhua.

Periaatteessa System Shock kuitenkin vain jalosti pari vuotta aiemmin keksittyä ideaa, jota aikanaan kutsuttiin nimellä "immersive sim". Genren kantaisänä pidetty Ultima Underworld oli ottanut perinteisten kerros kerrallaan etenevien luolastoroolipelien perusidean matkaansa ja luonut sen pohjalta reaaliaikaisen ja todella interaktiivisen maailman, johon pelihahmo viskattiin seikkailemaan.

Tämä on lähtökohta myös System Shockissa. Pelaajahahmo on itsestään liian varma hakkeri, joka onnistuu sohaisemaan väärää muurahaispesää ja jää kiinni. Hakkeriparkaa ei kuitenkaan odota suinkaan vankila, vaan sen sijaan rikoksensa sovittamiseksi heppu nakataan kamalia kokeneelle avaruusasemalle. Tällä asemalla tekoäly nimeltään SHODAN on irtautunut empatiapiiristään ja listinyt koko avaruusaseman henkilökunnan, tai siis ne, joita se ei ole muuttanut verenhimoisiksi kyborgeiksi. Homman nimi on yksinkertainen, Shodanilta pitää käydä kiskaisemassa piuha seinästä, muuten tekoälyn maailmanvalloitus uhkaa eskaloitua pahemman kerran.

Avaruusasema on luolastoroolipelien tyyliin kerros kerrallaan edettävä kompleksi, jonka varrella ratkotaan ongelmia, tapetaan iso kasa hirviöitä ja asemaa puolustavia robotteja ja kehitetään omaa hahmoa sieltä täältä löytyvillä kyberneettisillä lisäosilla. Sinänsä yksinkertainen kokonaisuus saa ympärilleen kaksi tärkeää asiaa: itse avaruusaseman ja jatkuvasti päätään aukovan SHODANin. Avaruusasema on valtava ja sokkeloinen kompleksi, jossa kerroksesta toiseen liikkuminen ei ole lainkaan yksinkertaista. Aikaansa nähden piristävästi eteneminen ei ole myöskään täysin lineaarista, vaan sen sijaan kerrosten välillä liikutaan silloin tällöin myös hieman poikkeavassa tahdissa ja aiempiinkin kerroksiin voi palata milloin haluaa.

SHODAN itse on tietenkin nykyään jo yksi pelihistorian kuuluisimmista pahiksista. Äänipäiväkirjojen ja aseman kaiuttimien kautta tekoäly pilkkaa pelaajaa minkä ennättää, mutta juuri oikealla tavalla. SHODANin höpötys ei käy hermoille, vaan yksinomaan tuo oman mausteensa lisää pelin todella piinaavaan tunnelmaan.

Tunnelma onkin System Shockin ykkösjuttu. Ilmapiiriä voisi leikata veitsellä ja jatkuvasti vaanivat viholliset pitävät pelaajan varpaillaan. Silloin tällöin piipahdetaan myös kyberavaruudessa räiskimässä viruksia tai mitä lie, mikä tuo mukavaa vaihtelua menoon, mutta myös sopii tähän tieteisfiktion tyyliin kuin nenä päähän. Mitä enemmän kyberpunk ja William Gibsonin kirjat maistuvat, sitä enemmän System Shockin tunnelmaan uppoutuu.

Tässä vaiheessa kärsimättömämpi lukija on jo varmasti älähtänyt, että joo joo, varmasti on klassikkopeli, mutta kerro nyt jotain siitä uudesta versiosta! Noh, sitähän minä olen tässä tehnyt koko ajan. Nightdiven visio System Shockista on todella puristinen ja kunnioittaa vanhaa peliklassikkoa, paikoitellen ehkä liikaakin. Uusia pelillisiä elementtejä saa hakea tosissaan ja esimerkiksi alkuperäisen pelin läpipeluuohjeilla myös uudemman version pystyy pelaamaan läpi sellaisenaan.

Ulkoasu on sentään vedetty uusiksi ja siinä Nightdive on nykäissyt täysin oikeasta narusta. Kevyesti pikselöity, ysärihenkinen ulkoasu on todella osuva taiteellinen valinta tämän tyyliseen kyberpunkiin ja tukee tunnelmaa erinomaisesti. Kun sisältöpuolella William Gibsonin teoksista pitäminen tuo jotain lisää, visuaalisesti vaikkapa Lawnmower Manin tai Johnny Mnemonicin visuaalisesta tyylistä pitäneet löytävät tästä varmasti jotain, mikä miellyttää silmää.

Pelillisesti teosvanhus ei kuitenkaan ole vanhentunut joka kohdastaan arvokkaasti. Erityisesti taistelu on todella kankeaa ja kuolemia tulee jatkuvalla syötöllä, erityisesti kahdella kovemmalla vaikeustasolla. Tämä pätee myös kyberavaruuteen, missä jo muutaman tunnin jälkeen eteen heitetään aivan naurettavan hankalia kohtia, joita on pelin taistelumekaniikoilla tuskastuttavan vaikea selvittää. Hermoistaan huolta pitävän kannattaakin suosiolla pistää taistelut ja kyberavaruus helpoimpaan ykkösasentoon, sillä pelin yleinen tunnelma ei ota tästä juurikaan osumaa.

Rakenteessa on myös omat vanhanaikaisuutensa. Asema on valtavan suuri, joten jos jossain jäi joku vipu vääntämättä, niin siinähän sitten lähdet ihmettelemään, että missä kyseinen vipu on. Edestakaisin ravaamista on luvassa paljon ja koska vihollisia syntyy tasaiseen tahtiin uudelleen, ravaaminen on pahimmillaan myös hidastempoista.

Uusioversion käyttöliittymä on suunniteltu alun perin tietokoneille ja sen huomaa myös konsolikäännöksessä. On toki muistettava, että alkuperäisen pelin pelaaminen vaati melkoista näppäimistöakrobatiaa, joten vaikka joitain mutkia on suoristettu, kaikkeen ei vain pystytä. Erityisesti tämä näkyy tavaranhallinnassa, sillä repun ohella alalaidasta löytyy pikavalintoja ja tämän lisäksi vielä joitain kyberneettisiä kykyjä käytetään erikseen inventaariovalikon reunasta ilman pikanäppäinmahdollisuutta. Opetteluun menee tovi jos toinenkin ja sulavampaan menoon tottunut varmasti turhautuu alun perin hiirelle suunnatun käyttiksen kanssa, mutta totutteluvaiheen jälkeen sen kanssa kyllä elää, vaikka keskinkertaista parempia pisteitä toteutukselle ei voikaan antaa.

Mitä System Shockilla on siis nykypäivänä enää annettavaa? Alkuperäinen peli oli kuitenkin yksi koko selviytymiskauhugenren esi-isistä yhdessä Alone in the Darkin kanssa ja pelissä keksityt ideat on tehty vuosien varrella aina uudestaan ja uudestaan, joskus paremmin ja joskus huonommin. Tämä mielessä pitäen, vähän yllättäenkin pelillä on annettavaa vielä paljonkin, etenkin niille, jotka eivät ole vielä SHODANin kimppuun aiemmin käyneet.

Avaruusaseman tunnelma on edelleen todella intensiivinen ja omalaatuinen, pelin tarina on hyvin kirjoitettu ja juuri ihanan ahdistava, eikä toimivia pyöriä ole onneksi vaihdettu uusiin. Lievästä kankeudestaan huolimatta System Shock on edelleen todella vetoava tunnelmapala, jollaisia ei ole edelleenkään liikaa. Toivottavasti Nightdive saa myös jatko-osan uusioversion ulos mahdollisimman pian.