The Bay

Ja tässä sitä taas ollaan: arvostelu uudesta hainelokuvasta. Viimeksi se oli Water Park Shark, ja sitä ennen Renny Harlinin Deep Water. Nyt on vuorossa The Bay, jota ei muuten pidä sekoittaa Barry Levinsonin keskinkertaiseen found footage -kauhuelokuvaan vuodelta 2012. Tässä elokuvassa lentoturman selviytyjät ja paniikkiin joutuneet vesipuiston kävijät vaihdetaan matkalle hainsuojelualueelle paratiisimaisessa ympäristössä.

Juoni:
Parhaat ystävät Emma ja Lani matkustavat Thaimaahan vierailemaan hääjuhlissa. Siellä he tapaavat hurmaavan Mandalin, joka kutsuu heidät veneretkelle tiikerihain suojelualueelle, jossa ei ole matkapuhelinverkkoa. Ei kestä kauan, kun katastrofi iskee: vene alkaa uppoaa ja paniikki leviää.

Voit kuvitella tilanteen. Uppoava vene, paniikissa olevat ihmiset ja tusina haita vedessä. Lähtökohta on yksinkertainen mutta hauska. Elokuvan on käsikirjoittanut ja ohjannut Phil Volken, joka on myös tehnyt elokuvat Dead Sea ja Extortion, joita en ole nähnyt.

Pääroolissa Emmana nähdään Francesca Eastwood, Clintin tytär, joka on aiemmin esiintynyt elokuvissa kuten M.F.A. ja Shyamalanin melko typerä Old. Tiedän kokemuksesta, että hän on varsin hyvä näyttelijä, vaikka se ei tässä elokuvassa ehkä tulekaan esiin, mutta se johtuu luultavasti ennen kaikkea käsikirjoituksesta ja ohjauksesta. Hänen ystäväänsä Lania näyttelee Dani Oliveros ja Mandalia Alexander Wraith, joka on esiintynyt muun muassa muutamassa Orange Is the New Black -sarjan jaksossa.

Aloin katsoa elokuvaa * The Bay * ilman odotuksia. Vaikka en ollut nähnytkään traileriakaan, tuntui siltä, että elokuvan voisi jo etukäteen sivuuttaa yhtenä monista keskinkertaisista ja typeristä yrityksistä tehdä hainäyttelijöitä hyödyntäviä jännityselokuvia. Ja totuus ei ole kaukana siitä. Heti alusta lähtien on selvää, että kaikki odotukset ja toiveet voi unohtaa. Käsikirjoitus jättää paljon toivomisen varaa, samoin kuin vuoropuhelut. Näyttelijöiden suoritukset ovat, kuten aiemmin mainitsin, parhaimmillaan päteviä. Mikään ei erotu joukosta. Tai pikemminkin yksi asia erottuu: kuvauspaikka. Saamme nauttia kauniista maisemista. Eikä hait ole hirveitä CGI-hirviöitä. Ne on toteutettu varsin hyvin – ehkä paikoin ne eivät ole edes tietokoneella luotuja?

Joissakin kohtauksissa on tiettyä jännitystä, mutta ei tarpeeksi pitämään katsojaa penkin reunalla. Kaiken kaikkiaan elokuva on kuitenkin varsin viihdyttävä. Ainakin suurimmaksi osaksi. Mutta sitten on juonellisia aukkoja ja hahmoja, jotka käyttäytyvät niin uskomattoman tyhmästi, että voi vain pyöritellä silmiään. Ehkä se kuuluu genren luonteeseen, mutta olisi varmasti ollut mukavaa säästyä sellaiselta hämmentävältä kysymykseltä kuin ”miksi hän meloo kanootilla suoraan uppoavan veneen luo sen sijaan, että soutaisi näkemiensä talojen luo hakemaan apua?”

Tällaisia yksityiskohtia on useita, ja ne heikentävät tehokkaasti jännitystä. Mutta haluan tehdä tämän selväksi: * The Bay * ei ole pohjimmiltaan erityisen jännittävä elokuva, huolimatta lähtökohdasta ja haavoittuvuuden tunteesta. Kaikki riippuu toteutuksesta. Hahmoista ei välitä, elokuvassa ei ole aavistustakaan levottomuudesta, ja muutamaa hermoja raastavaa kohtausta lukuun ottamatta se lähinnä vain keinuu vedessä (sanaleikki tarkoituksellinen).

En halua kutsua elokuvaa ” The Bay ” hukatuksi tilaisuudeksi, koska en usko kenenkään menevän katsomaan sitä odottaen mitään todellista laatua. Silti en lakkaa toivomasta seuraavaa todella hyvää, jännittävää ja veristä hainkauhuelokuvaa. Sen nimi ei tule olemaan ” The Bay ” – se on melko varmaa. Ankarat sanat sikseen, elokuvassa on tietty viihdearvo, vaikka olisi valhe väittää, että se olisi 90 minuutin ajankäytön arvoinen.