The Conjuring 2

Ensimmäinen Kirottu sai reippaasti kehuja ja kassavirtaa osakseen, ja syystäkin. Erityisesti Saw-sarjalla kauhukannuksensa ansainnut ohjaaja James Wan osasi luoda esikoiseen halpojen äkkisäikytysten lisäksi piinaavaa ja hiipivää kauhua, jota onneksi löytyy myös jatko-osasta. Valitettavasti jännitys laukeaa ajoittain nauruun repeämisenä, mutta pelkoa Kirottu 2:ssa on silti keskimääräistä tusinakauhua enemmän. Hurmeella mässäillään myös kiitettävän vähän.

Löyhästi Hodgsonin perheessä vuonna 1977 remunneen Enfieldin poltergeistin tapaukseen pohjautuva jatko-osa vie edeltäjästään tutun Warrenin manaajapariskunnan kesyttämään demoneja Britteihin. Lapsiperheessä tavarat ja ihmiset lentelevät vasten tahtoaan mörköjen kuiskiessa seinien sisällä ja lasten kehoissa. Warrenien ennustuksissa tapaukseen liittyy myös nunnahahmoinen hirviö ja kolmas demoni sikiää lasten lelusta. Demonien perässä juostaan hieman missä sattuu ja päälle kaksituntinen elokuva tuntuu liian täyteen ahdetulta hahmojensa ja mörköjensä puolesta.

Kuvakerronnassa on mukavasti otettu luovia lähestysmistapoja pitkien kamera-ajojen kyllästämissä kohtauksissa. Vaikka tapahtumien keskiönä onkin ränsistynyt omakotitalo, on siitä saatu kuvasuunnittelulla parhaimmat puolet esiin. Rakenteeltaan elokuva on kuitenkin hämmentävän hajanainen ja ajoittain poltergeistien remuaminen ei tunnu arkea haittaavan. Yöllisten riivausten välissä ehditään somistaa talo joulukuntoon ja viettää laatuaikaa perheen kesken. Jännite katkeilee täysin kerronnan loikkiessa kauhun ja henkilödraaman välillä.

Jos elokuvassa ylipäänsä olisi jotakin järkeä, voisi sitä varauksetta suositella muillekin kuin kauhufanaatikoille. Kolme kaikkivoipaa demonia antavat liikaa luovia vapauksia, jolloin paranormaalit tapahtumat voidaan selittää selittämättöminä. Pelko syntyy samaistumisesta ja jatkuva telekineettisillä voimilla pelottelu rikkoo viimeisenkin illuusion tapahtumien todenperäisyydestä. Pahuuden hyökkäykseltä Hodgsonin perheeseen uupuu myös motiivi ja lopulta Helvetin karkulaiset riepottelevat kotitaloutta silkan pahuutensa vuoksi.

Kirottu 2 on amerikkalaisten kauhuelokuvien nykytarjontaan nähden kelpo tapaus, mutta elokuvana mitäänsanomaton. Jännitys ei kanna elokuvan läpi ja tapahtumat ovat typeriä. Levyekstroja löytyy lähemmäs tunnin verran poistetuista kohtauksista tekijöiden haastatteluihin. Asiaan kuuluvasti myös elokuvan lavasteita syynätään kummitusten perässä ja haastatteluissa kuullaan myös oikeita Hodgsonin perheen edustajia. Enfieldin tapaus itsessäänhän paljastui ainakin osittain lavastetuksi perheen tunnustusten myötä, joten nämä ekstrat vaativat omaa uskoa yliluonnolliseen toimiakseen kunnolla. Vähän kuin koko elokuvakin, jota arvostaa parhaiten jos sen tapahtumia ei yhtään yritä järkeillä.