The Creator ei saavuta täyttä potentiaaliaan

Rogue One: A Star Wars Storyn ohjaajan Gareth Edwardsin The Creatorissa koneet ovat niin ihmismäisiä, ettei ole enää väliä, ovatko ne koneita vai ihmisiä. Tilanne muuttuu, kun tekoäly pudottaa atomipommin Yhdysvaltain kaupunkiin. Lopulta Yhdysvallat rakentaa koneen, joka metsästää kaikkia robotteja ja heidän puolestaan puhuvia New Asian alueella. Kyseessä on eräänlainen ei kenenkään maa idän ja lännen välillä.

Entinen sotilas Joshua saa tehtäväkseen etsiä The Creatorin, joka on tekoälykkään rodun luoja. Tarkoituksena on tietenkin eliminoida moinen uhka hinnalla millä hyvänsä. John David Washington on hämmentävän konemainen näyttelijä tyystin ilman karismaa. Tarinan kuluessa Joshua kohtaa robottilapsen, joka puolestaan saa harkitsemaan koneiden kykyjä uudemman kerran.

Koneiden ja ihmisten välinen kilpailu on kerrottu jo aiemmin, ja tällä kertaa käsikirjoitus on hyvin ohut. Kokonaisuus näyttää ystävällisemmältä versiolta Neill Blomkampin elokuvasta. Pohjalla on joukko isoja ideoita, joita ei sitten koskaan aseteta kyseenalaiseksi. Kaikki on melkoisen mustaa tai valkoista. Tyylikästä kyllä, mutta hyvin yksioikoista. The Creator on ulkoisesti miellyttävä, ja sen soisi olevan videopeli. New Asian maailma on luotu mahdollisimman miellyttäväksi.

Gareth Edwardsin vahvuus ei siis ole tarinassa vaan elokuvan luomassa maailmassa ennen kaikkea esteettiseltä osalta. Elokuvan lähtökohta tuo onnistuneesti mieleen Apocalypse.Now-elokuvan, ja koneet ovat onnistuneesti suunniteltuja. Yhdessä vaiheessa myös luonto pääsee sanomaan sanottavansa ihmisen ja koneen suhteesta. Lisäksi toimintakohtaukset ovat onnistuneita, ja näyttävät hyvältä isolla valkokankaalla.

Harmillisesti The Creatorin loppuratkaisu on perinteinen ja yllätyksetön. Olisin odottanut jotain hienovaraisempaa ottaen huomioon, että elokuvan keskeisenä teemana on ihmisen ja robottilapsen suhde. Se toinen teema on epävarmuus evoluution seuraavasta vaiheesta ja siitä, että aina joku on valmis turvautumaan väkivaltaan vallitsevan tilan säilyttämiseksi. Koneet ovat The Creatorissa kuitenkin aina tyystin viattomia. Ytimeltään kyse onkin tiiviistä toimintaelokuvasta, joka tarinaltaan lässähtää lopussa.

Katsomisen jälkeen mieleen jää vahva tunnelma, vaikkakaan tarina ei olisi vaikutusta tehnyt. The Creator on scifiunelma, joka ei saavuta täyttä potentiaaliaan, vaikka kuvallinen ilmaisu vaikutuksen tekeekin.