The Dark Pictures: Directive 8020

Supermassiven The Dark Pictures -kauhupelisarjasta ennätti tulla jo jokavuotinen perinne, jota odotti mielenkiinnolla. Useamman vuoden kestänyt pelien vuotuinen julkaisutahti kuitenkin pysähtyi Directive 8020 -peliin, jonka julkaisua odotettiin useampi vuosi. Itselleni juuri tämä peli on sarjan odotetuin osa sen scifi-teeman takia. Pitkän odotuksen jälkeen sarja pääsi kuitenkin vihdoin jatkumaan, kun Directive 8020 on nyt valmiina säikyttämään pelaajiaan.

Avaruusalus Cassiopeia miehistöineen on lähestymässä planeettaa Tau Ceti f. Tehtävänä on tutkia planeetan yhteensopivuutta ihmiselämälle kolonisointia varten. Juuri ennen tehtävän aloitusta tapahtuu yllättävä onnettomuus, joka muuttaa tärkeän tutkimustyön miehistölle eloonjäämiskamppailuksi.

Directive 8020:n tarina ei yllätä omaperäisyydellään ja peli käy läpi kaikki mahdolliset tyylilajin kliseet. Toisaalta, tämä on myös pelin voimavara, sillä pelaajan tekemät ratkaisut voivat kääntää tarinaa odottamattomaankin suuntaan, mikä lisää jännitystä arvaamattomuudellaan. Kerronta on aluksi varsin rauhallista tapahtumien hiljalleen kiihdyttäessä vauhtia ja kiristäen tunnelmaa. Tarjoillakseen enemmän toimintaa varsinkin pelin alkupuolella tarinassa hypitään jonkin verran ajassa, mikä tuntuu halvalta ratkaisulta ja sekoittaa turhaan muuten selkeää tarinan etenemistä.

Pelaaminen muodostuu vapaasta liikkumisesta kolmannen persoonan perspektiivissä ja ympäristön sekä esineiden tutkimisesta. Erilaisia uhkia pääsee juoksemaan karkuun ja ongelmilta pitää piiloutua klassiseen kauhuelokuvatyyliin. Saumaton yhdistelmä pelaamista ja välivideoita luo kokonaisuudesta kuin interaktiivisen elokuvakokemuksen, jonka lopputulokseen pelaaja voi itse vaikuttaa.

Pelin edetessä pelaajalle tulee eteen monivalintavastauksia liittyen keskusteluihin tai kyseisen hahmon toimintaan. Annetuista vaihtoehdoista valitseminen muokkaa kyseessä olevan hahmon tai hahmojen kohtaloa vieden tarinaa tiettyyn suuntaan. Aikaisemmissa The Dark Pictures -peleissä varsin isossa roolissa olevat QTE-toiminnallisuudet on jätetty pitkälti pois Directive 8020:ssä. Myös kekseliäät pulssinmukaiset reaktiotilanteet puuttuvat. Näistä jää tunne, että hahmon kohtalo on enemmän pelkän yksittäisen vastauksen varassa olevaa onnenkauppaa kuin oman pelillisen taidon ja reaktioiden seurausta.

Tärkeimmissä valinnoissa peli tarjoaa kelausmahdollisuutta, jonka avulla kyseisen ratkaisun voi palata tekemään halutessaan toisin. Nyt myöskään niin sanottu pelimestari ei analysoi pelaajan valintoja ja hahmojen kohtaloa kesken pelin, niin kuin aikaisemmin, tehden Directive 8020:stä entistä enemmän oman pelinsä The Dark Pictures -sarjan osan sijaan, vaikka yhtäläisyyksiä on edelleen paljon.

Pelin useasta hahmosta huolimatta peli on pelattavissa myös yksin, sillä jokainen hahmo on pelattavissa omalla vuorollaan. Directive 8020 tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden jopa viiden pelaajan yhteispeliin sohvalta käsin. Moninpelinä kokemuksesta tulee entistä hauskempaa, kun jokainen pelaajista voi alussa valita hahmon, jota ohjata ja tehdä omat päätökset, joilla voi olla seurauksia muidenkin pelaajien hahmoihin. Peli ei kuitenkaan jaa pelivuoroja kovin tasaisesti, sillä selvästi osalla hahmoista on pienempi rooli kokonaisuudessa. Esimerkiksi viiden hahmon jakaminen kolmelle pelaajalle johti ensimmäisen tunnin aikana kahden pelaajan vuoronsa odotteluun jopa yli puolen tunnin verran.

Visuaalisesti Directive 8020 on kaikin puolin huoliteltu ja näyttävä. Futuristiset ympäristöt ovat eläväisiä yksityiskohtien määrän ansiosta ja autenttisen oloisia uskottavan suunnittelun ansiosta. Valotehosteita käytetään luovasti ja varjoja hyödynnetään tehokkaasti luomaan pelottavaa tunnelmaa sekä jännitteitä. Hahmot on mallinnettu tarkasti, ja näistä tunnistaa näyttelijät selkeästi. Tosin hahmon reunoille muodostuu outoa pakkausartifaktin tapaista häiriötä, mikä näyttää kummalliselta. Peli ei säästele veressä ja muissa kauhuelementeissä, mutta tekee sen tyylitellysti, jotta kokonaisuus pysyy jännittävänä menemättä liialliseen ällötykseen. Tehokeinoina käytetään muun muassa hyppysäikäytyksiä varsin tehokkaasti ja muutamaan otteeseen jopa yllätyksellisesti. Komeus pyörii Playstation 5:llä sujuvasti eikä lataustaukoja edes huomaa.

Äänimaailma istuu hyvin nähtyyn kuvaan. Ympäristöäänet ovat luonnollisen oloisia ja yksityiskohtaisia luoden autenttista ilmapiiriä humisevista avaruusalusäänistä sihiseviin kaasuputkiin. Ääninäyttely on luontevaa ja selkeää antaen hahmoille persoonallisuutta sekä tehostaen näiden välisiä suhteita uskottavasti. Keskustelut pidetään hyvin kiinni asiassa ilman liiallista jaarittelua tehden tarinan seuraamisesta selkeää ja kiinnostavaa. Musiikki osaa tehostaa pelin jännityselementtejä ja tunnelmallisia kohtauksia, mutta varsin geneerisenä taustamusiikkina se ei jää sen enempää mieleen.

Directive 8020 jatkaa onnistuneesti Supermassiven The Dark Pictures -monivalintakauhuilusarjaa. Kiinnostava scifi-ympäristö ja pelaajan valinnoista muuttuva, kiehtova jännitystarina saavat pysymään pelin äärellä näyttävyydellään ja monipuolisella sisällöllään. Hahmojen lukuisat kohtalot antavat pelille vahvaa uudelleenpeluuarvoa ja moninpelimahdollisuus nostaa entisestään hauskuutta. Vaikka tarinan ajassa hyppiminen ja QTE-tilanteiden vähyys hieman heikentävät kokonaisuutta, tuntuu Directive 8020 silti laadukkaalta ja kiehtovalta, jonka parissa on hauska jännittää.