The Evil Within 2

The Evil Within esitteli vuonna 2014 virtuaalisen maailman nimeltä STEM, joka oli päätynyt pahuuden riivaamaksi. Etsivä Sebastian Castellanosin tehtäväksi tuli sitten astua sisään STEMiin ja kohdata kaikki sen kauheudet. Nyt Tango Gameworks palaa astialle, ja niin palaa etsivä Castellanoskin.

Sebastian on kokemuksensa jälkeen turvautunut entistä enemmän alkoholiin hukuttaakseen sekä aiemman pelin muistot että jo aiemmin tulipalossa kuolleen tyttären menetyksen aiheuttaman tuskan. Vanha työtoveri Juli Kidman kertoo kuitenkin Lily-tyttären olevan elossa. Jutun juoni on siinä, että Lilyn mieli on vankina STEM-maailmassa. Ei siis auta muu kuin palata takaisin painajaiseen ja selvittää, mikä tällä kertaa on mennyt pieleen.

Peli on kokenut varsin merkittäviä muutoksia ennen kaikkea rakenteensa osalta. Ensimmäinen The Evil Within oli lineaarinen vuoristorata-ajelu, joka monipuolisuutensa vuoksi tuntui ajoittain hieman sekavalta. Jatko-osan rakenne on huomattavasti selkeämpi. Peli jakautuu kolmeen erilliseen alueeseen ja kaikkiaan 17 kappaleeseen. Jokainen osa erottuu jollakin tavalla muista. Omanlaisensa selkeä kaavamaisuus ei välttämättä ole hyvä asia, sillä juuri ensimmäisen pelin kaoottisuus ja ennalta arvaamattomuus oli yksi osa vetovoimaa. Niin ikään tarina on aiempaa tavallisempi verrattuna siihen, mitä STEM-maailmalta voisi odottaa.

Sebastian Castellanosin toinen kierros vie Unionin kaupunkiin, joka on hyvin leimallisesti amerikkalainen pikkupitäjä. Osittain raunioina oleva kylä on tietysti pahojen hirviöiden kansoittama. Union toimii keskuspaikkana, jonka kautta liikutaan useille muille alueille.

Useimmat alueet eivät ole erityisen vaihtelevia. Lähinnä kysymys on pimeistä käytävistä ja hämäristä rakennuksista. Joukossa on kuitenkin myös selvästi erottuvia helmiä. Esimerkiksi valokuvaaja Stefano Valentinin kanssa pääsee tutkimaan upeita sisätiloja, joihin on aseteltu lukuisia ruumiita taideteoksiksi. Myöhemmin täytyy edetä palavissa raunioissa, mikä on varsin vaikuttava jakso.

Pelattavuus on kokenut selviä muutoksia. Ohjaus on aiempaa sujuvampaa. Ajoittain kolmannen persoonan ohjaus aiheuttaa ongelmia varsinkin silloin, kun pahikset rynnivät kurkkuun kiinni. Pääsääntöisesti eteneminen on kuitenkin vähemmän turhauttavaa kuin aiemmin.

Hahmonkehitys on monipuolisempi, sillä tällä kertaa kerätään sekä vihreää että punaista geeliä. Sebastianin kykyjä parannellaan viidessä eri luokassa: Combat, Stealth, Recovery, Athleticism ja Health. Eräs suositeltava juttu on päivittää juoksuun tarvittavaa staminaa, jolloin puhti ei lopu kesken liian nopeasti. Geeliä pudottavat pahikset aiheuttavat myös sen, että vihuja vastaan kannattaa yleensä taistella ohi hiippailemisen sijaan.

Nikkaroimaankin päästään. Pelimaailmaa tutkiessa löytää ajoittain tarvikkeita, joilla sitten voi valmistaa työpöydän ääressä monenlaista roinaa. Näihin kuuluvat erilaiset ammukset, muutama ase ja tietenkin jo saatujen aseiden päivitykset. Parannuksia ei ole ylen määrin, joten harkintaa on käytettävä. Vaihtoehtoja kuitenkin riittää.

Erilaisia pahiksia on lopulta vähemmän kuin olisi voinut luulla. Jotkut hirviöt toki erottuvat joukosta, mutta nekään eivät tunnu yhtä veikeiltä ja mieleenpainuvilta verrattuna ensimmäisen pelin vastuksiin. Jatko-osassa on onneksi aiempaa vähemmän kuolemattomia pahiksia, mikä on erittäin positiivista.

Aiempaa avoimemman pelialueen ansiosta kaikkien kohdattavien vihollisten kanssa ei tarvitse taistella. Varsin usein valitsin hieman pidemmän kiertotien, sillä suora linja olisi pakottanut taisteluihin. Avoimempi rakenne mahdollistaa myös useiden erilaisten pelityylien käytön toisin kuin ensimmäisen pelin ahtaat käytävät.

The Evil Within 2 on mitä selkeimmin selviytymiskauhua, ja avoin maailma tukee hienosti tätä vaikutelmaa. Maaston tutkiminen ja sivutehtävien suorittaminen kannattaa, sillä usein löytyvät tavarat ovat vaivan arvoisia. Sinne tänne ripoteltuina on myös keräilytavaraa, kuten tallelokeroiden avaimia ja tarinaa syventäviä kirjallisia dokumentteja.

Ensimmäisen osan tyyliin itse tarina ei ole kummoinen. Lajityypin kliseitä viljellään runsaasti, Sebastianin tunnereaktiot eivät ole erityisen uskottavia ja pahikset ovat jokseenkin karikatyyrimäisiä. Kohdattaville sivuhenkilöille ei anneta tarpeeksi tilaa, jolloin he jäävät ikävän etäisiksi. Jatko-osa yrittää kertoa murtuneen miehen selviytymis- ja kasvutarinan, mutta hyvin harvoin siinä onnistuen.

Teknisesti ei valittamisen aiheita juuri ole. PC:llä ruudunpäivitys säilyy tasaisena, ja tilanteissa on riittävästi yksityiskohtia aina roiskuvista veripisaroista kivilaattojen rikkaruohoihin asti. Muutama bugi on vielä jäänyt, mutta kovinkaan montaa niitä ei ole.

The Evil Within 2 tuntuu alkuperäistä kunnioittavalta jatko-osalta. Mukana ei ole ensimmäisen osan mieleen painuvia jaksoja, mutta osalle pelaajista se on vain hyvä asia. Aiempaa sujuvampi ja monipuolisempi pelattavuus on ehkä se parhain osa-alue, joka onnistuu paikkaamaan tarinan puutteita.