The Fantastic Four: First Steps (4K)
Visuaalisesti näyttävä ja potentiaalinen supersankarielokuva kompastelee tarinallisiin heikkouksiin, eikä oikeastaan auta Marvelia kohti parempia elokuvia.
Marvelin yrittäessä löytää tietä ulos heikkojen supersankarielokuvien parista, Fantasic Four aiheena on vähintäänkin mielenkiintoinen, erityisesti kun edellisen kerran samaisesta aiheesta tehty elokuva oli aika järkyttävää katsottavaa. Fantastic Four: First Steps kuitenkin menestyi kohtuullisen hyvin teatterikierroksella, ja monet sitä ylistivätkin Marvelin parhaaksi rymistelyksi pitkään aikaan. Elokuvan 4K-julkaisu mahdollistaa asian selvittelyn nyt kotisohvalta käsin.
Fantastic Four -nimellä toimiva neljän hengen supersankarijoukko on vakiinnuttanut itsensä maapallon vartijoina. Kun planeettoja ahmiva avaruusolio ilmoittaa maapallon olevan ruokalistallaan, sankarijoukko huomaa olevansa mahdottomalta vaikuttavan haasteen edessä, josta he eivät selviä ilman apua.
Fantastic Four: First Stepsin kerronta takkuilee heti alkumetreiltä. Tarina keskittyy alussa kaikkeen epäoleelliseen ja venyttää yleisesti mielenkiinnottomia tilanteita liiaksi. Vaikka sankaripoppoo on saanut jo voimansa tarinan alkaessa, elokuva silti käyttää pitkän tovin takaumiin, joissa näytetään - ja tylsästi samanaikaisesti kerrotaan - miten ryhmä syntyi. Tästäkin huolimatta taustat jäävät pintapuolisiksi, eikä hahmoista saa kunnollista otetta. Elokuvan seuraamista vaikeuttaa häiritsevästi myös annettujen lainalaisuuksien muuttaminen tarinan sitä vaatiessa. Aikaisemmin todetut asiat eivät enää pädekään seuraavassa kohtauksessa, sillä muuten elokuva ei oikeasti voisi enää jatkua. Tällaisia halpoja lapsuksia osuu tarinassa kohdalle useampia, mikä yleisesti vähentää mielenkiintoa seurata menoa. Kahden tunnin elokuvan tapahtumat kiteytyvät oikeastaan vain kahteen ympäristöön, joten kokonaisuus tuntuu suppealta ja kieltämättä hätäiseltä, varsinkin kun vastassa on Marvel-sarjakuvien mielenkiintoisimpia hahmoja, kuten Silver Surfer ja Galactus.
Valovoimaisten päätähtien, Pedro Pascalin ja Vanessa Kirbyn, ulosanti on lievästi vaisua ja tasapaksun automaattista. Heidän esittämänsä hahmot tuntuvat jäävän ilman kunnollista huomiota. Pascalin esittämä Richards ei käytä erikoiskykyjään oikeastaan ollenkaan elokuvan aikana ja lähinnä patsastelee aivopähkinöidensä kimpussa. Kirbyn Storm-hahmon voimat taas jäävät hieman epäselviksi, kun ne vaihtelevat tilanteen mukaan ja ovat käytettävissä kun tarina niitä tarvitsee. Hahmojen välillä on välittämistä ja sillä yritetään kannatella elokuvan teemoja, mutta kokonaisuus tuntuu enemmän kaavamaiselta kuin luonnolliselta tunteiden palolta. The Thingiä näyttelevä Ebon Moss-Bachrach ja Human Torchina toimiva Joseph Quinn ovat vähemmän tunnettuja näyttelijöitä ja harmillisesti hieman karismaatittomia jäämään mieleen muutamista nokkelista sanailuista huolimatta. Monimutkainen The Thing esitellään tasapaksuna poikamiehenä, jonka kasvutarina jää suurin piirtein yhteen keskusteluun naisen kanssa. Human Torchille pedataan jonkinlaista naistenmiehen ja pahanpojan mainetta, mutta lopulta hänkin vain istuu kiltisti koko elokuvan samassa talossa, jossa koko muukin ryhmä asuu. Rimanalitus on kuitenkin pahiksena aloittava Mole Man, joka täysin turhana hahmona on yhtä typerä kuin miltä hän näyttääkin. Paul Walter Hauserin näyttelemä hahmo on rasittavan väkinäisesti mukahauska kevennys, jonka näkeminen ainoastaan ärsyttää.
Fantastic Four on aina tuntunut minusta jotenkin vanhanaikaiselta konseptilta ja yllättäen juuri tähän estetiikkaan elokuva tarttuu onnistuneesti visuaalisella ilmeellään. Elokuvan vaihtoehtoinen maailma on yksityiskohtaisesti suunniteltu retroscifitunnelmaan, mikä voisi olla kuin suoraan 60-luvun sarjakuvista. Omaperäinen tyylittely ja nokkela kamerafilttereiden käyttö luo elokuvalle kiehtovan omalaatuisen ilmeen, johon tyylikkäät tietokone-efektit istuvat saumattomasti. Erityisesti natiivi 4K-resoluutio tuo esiin yksityiskohtien määrän ja suunnittelun hienoudet antaen veitsenterävää visuaalista karkkia koko elokuvan pituudelta. HDR-ominaisuudet elävöittävät onnistuneesti hieman kylmän sinistä väripalettia ja nostavat valotehoja tyylikkäästi varsinkin Galactus-kohtauksissa, jonka mainio, alkuperäinen ilme on kääntynyt onnistuneesti sarjakuvien sivuilta elokuvaan. Kiehtovan Silver Surferin ulkonäkö on jostain käsittämättömästä syystä muutettu orgaanisesta elohopean pehmeydestä ankean likaiseen hopeapatsasmaisen jäykkään ulkomuotoon, jonka erilliset silmät saavat tämän ehkä muistuttamaan näyttelijästään, mutta myös tekemään tästä entisestä epäuskottavamman. Tämä on sääli, sillä tässä hukattiin mahdollisuus luoda jotain todella kaunista ja eleganttia, kun elokuvaan valittu Silver Surfer on vieläpä naispuolinen.
Fantastic Four: First Stepsissä on kyllä potentiaalia olla taas sitä parempaa Marvelia. Visuaalisesti tyylikäs seikkailu näyttää erityisesti 4K:na todella hyvälle kaikkine yksityiskohtineen ja elokuvan pääpahikset ovat mielenkiintoisia. Valitettavasti tarina keskittyy liikaa epäoleelliseen, hahmot eivät oikeastaan kehity ja lainalaisuuksia muutetaan tarinan tarpeiden mukaan, joten kokonaisuus ei uskottavasta ulkokuoresta huolimatta vain toimi. 4K-julkaisulla mukana tuleva Blu-ray-levy on pakattu varsin hulppealla määrällä ekstroja aina poistetuista kohtauksista dokumentteihin. Näissä riittää ihmeteltävää, jos aihe kiinnostaa.










