Bungien Destinyn korvaajaksi halunneita on nähty vuosien varrella useita, kuten Anthem, The Division, Outriders, Borderlands 3 ja Warframe. Kaikesta huolimatta Destiny 2 on edelleen se esimerkki pitkäikäisestä live service -menoon luottavasta roinan keräämistä painottavasta pyssyttelystä, jossa on moninaiset moninpelimahdollisuudet. Nexonin The First Descendant haluaa kuulua samaan joukkoon.
Taannoin pääsin kokeilemaan ennakkoon The First Descendantia Crossplay Betan hengessä. Kokeilussa oli kaksi erilaista tapaa pelata. Tavallisessa tavassa aloitetaan alusta uudella pelihahmolla. Lisäksi kokeilussa oli tilanne, jossa suurin piirtein kaikki ominaisuudet olivat auki ja valmiina kokeiltavaksi. The First Descendantin pelattavuus tuntuu hyvältä, mutta samalla turhan varman päälle pelaavalta ollakseen mielenkiintoinen.
Jo nyt on selvää, että Nexon kohtaa saman ongelman kuin esikuvansa. Tavoitteena on kertoa mittavia tarinoita ilman, että luotua maailmaa itseään juurikaan selvennetään pelaajalle. Tämä on monen muunkin live service -pelin ongelma, ja sen seurauksena näiden pelien tarinat tahtovat olla lopulta paperinohuita. Toinen vaihtoehto on, että pelaajan eteen viskataan huima määrä outoja nimiä ja kummia käsitteitä toivoen, että edes vähän siitä jää mieleen. Toisin sanoen en oikein päässyt perille siitä, mikä The First Descendantin tarina oikeastaan on. Joka tapauksessa voimakkaat ihmiset taistelevat maahan tunkeutuvia joukkoja vastaan taatakseen ihmiskunnan selviytymisen.
Onneksi pelattavuus on tarinaa viihdyttävämpi. The First Descendant päästää pelaajansa tutkimaan lukuisia erilaisia paikkoja, suorittamaan erilaisia tehtäviä ja ampumaan runsaasti pahiksia. Tavoitteena on tietenkin saada alati parempia varusteita ja kohottaa sitä omaa kokemustasoa. Peli ei millään tavalla haasta totuttua kaavaa, mutta Unreal Engine 5:n ansiosta pelaaminen on erittäin sujuvaa, grafiikka vakuuttavaa ja tekemistä todellakin vaikuttaa olevan erittäin paljon.
Se on sanottava, että osa tehtävistä on sanalla sanoen yksinkertaisia. Ajan kanssa kaikki tekeminen alkaa toistamaan itseään. Pelattavuus ei siis monipuolisuudellaan tee vaikutusta. Toisaalta se ydinpelaaminen todellakin on nautittavaa, mikä pitää pelin parissa varsin pitkään.
The First Descendantissa ei pelata sellaisella hahmolla tai hahmoluokalla, jonka ympärille tarina sitten keskittyy. Nyt pelataan aivan erikseen muovatulla henkilöhahmolla, jolla on omat kykynsä tekemässä kokonaisuudesta ainutlaatuisen. Viessa panostaa jäisiin hyökkäyksiin liikkuen vauhdilla pitkin taistelukenttää. Ajax luottaa enemmän joukkuepelaamiseen puolustaen tiimitovereita. Bunny on sähköisen notkea ja nopea. Lepic on vähän kaikkea. Joillakin hahmoilla on mahdollista saavuttaa Ultimate-versio, joka soveltuu hyvin myöhemmän endgame-pelaamisen tarpeisiin. Ennalta määritellyt hahmot johtavat siihen, että hahmonkehitysvaihtoehdot tuntuvat väistämättä rajoittuneilta. Ja tämä ennen kaikkea sellaisille pelaajille, jotka eivät halua pelata useammalla eri hahmolla samaan aikaan.
Oman hahmon luominen tuo miltei mieleen JRPG-pelin, sillä mukana on monia erilaisia tapoja vahventaa omaa luomustaan. Aseita voi olla kerralla kolme kappaletta, ja lisäksi voi tehdä pieniä muutoksia terveyden palautumiseen, suojakilven kokoon ja tehtyyn vahinkoon. Tätä tuunausta todellakin kannattaa tehdä, sillä pelin kuluessa vastaan asettuu voimakkaita pomovastuksia, eikä aina yksin selviydy.
Nexonilla on selkeä ajatus siitä, mitä se haluaa The First Descendantin olevan. Moni osa-alue onkin jo tukevasti paikoillaan. Valitettavasti tällä hetkellä tuntuu siltä, että suunta on sama kuin Warframella ja The Division 2:lla. Toisin sanoen peli on hyvä, mutta ei onnistu saavuttamaan sitä, mitä Bungie on kymmenen vuoden aikana tehnyt. Aika näyttää, miten lopulta käy.