The Last of Us (Max), 2. kausi pohjustaa sen kolmannen kauden

Minulla oli niin paljon ristiriitaisia ajatuksia The Last of Us: Part II -pelistä sen loppuun päästyäni, että oli pakko pelata vielä toisen kerran ennen kuin kutsuin peliä mestariteokseksi arviossani. Tämä sama kokemus oli läsnä katsoessani The Last of Us -sarjan toista kautta olkoonkin, että toisen kauden toinen katsomiskerta ei muuttanut mielipidettäni yhtä radikaalisti kuin pelille tapahtui.

Sillä koin pettymystä katsellessani toisen kauden seitsemännen jakson lopputekstejä ensimmäisen kerran. Osa suosikkikohtauksistani, juonikohdista ja muista pelin hetkistä oli joko muutettu tai jätetty pois kokonaan The Last of Usin toiselta kaudelta. Olin hämmentynyt. Miksi asiat tehtiin tällä tavalla, ja niin eri tavalla? Toisella katsomiskerralla, tietäen mitä odottaa, sain joitakin vastauksia. Jos odottaa pelin tarinaa uusiksi kerrottuna Pedro Pascalin, Bella Ramseyn, Kaitlyn Deverin ja muiden voimin ei saa haluamaansa, mutta neuvoisin, että kannattaa katsoa ja nauttia matkasta. Sitä voi ajatella hieman muokattuna vaihtoehtoisena maailmana pelistä The Last of Us: Part II. Näin toista kautta osaa arvostaa kokonaan uudella tavalla.

Nyt nähdään, miten käy, kun henkilöhahmo korvataan toisella joissakin hetkissä, jotain kokonaan uutta tapahtuu, aikajärjestys muuttuu ja niin edelleen. Moinen on itse asiassa mielenkiintoista ja hauskaa. Monet muutoksista on tehty mittavan pelin tapahtumien tiivistämiseksi TV-sarjan muotoon, jolla siis ei ole aikaa viipyillä ja paneutua syvällisesti joihinkin asioihin. Näin ollen TV-sarja tuntuu ajoittain kiirehdityltä. Kummallista kyllä, mukana on myös kohtauksia, joita luonnehtisin tarpeettomiksi. Yksi näistä on suurin piirtein mallia "muistatko tämän joukon? He ovat pahoja, heippa". Ehkä tässä on joitain viittauksia jo selvästi tulossa olevaan kolmanteen kauteen, mutta nyt nämä kohdat tuntuvat irrallisilta. Mieleen tulee, tuliko vahingossa jättäneeksi jotain katsomatta.

Yksi syy tähän on, ettei nyt mukana ole jaksoa "Long, long time" (Billin ja Frankin jakso). Toinen kausi ripottelee sivupolkuja jokaisen jaksonsa sekaan erikseen. Tämä toimii varsin hyvin, sillä suurin osa sivupoluista on varsin kiinnostavia niin kovan luokan faneille (kuten minä) ja uusille katsojille, jotka odottavat lisää sitä luodun maailman syventämistä. On se sitten lisäoppia pelin henkilöhahmoista tai siitä, mitä tapahtui kahden pelin välillä. Näin kohtaukset on helppo sietää, kun ne eivät kuulu kuvaan tai pohjustavat kolmatta kautta.

Varsinkin silloin, kun sarja jatkaa vahvuuksiinsa luottamista. Ramsey tekee hyvää työtä Ellienä, joskin se tärkein kohtaus havainnollistaa, miten mahtava näyttelijä Ashley Johnson on (Naughty Dogin animaattorien avustuksella), sillä Ramsey ei kykene täysin luomaan samanlaista tunnelmaa kuin mihin Johnson pystyi pelissä. Nuori näyttelijä on todellakin kasvanut Ellieksi, kun taas Pascal osoittaa mittavaa taitoa aina kevyestä sanailusta kyyneliä tuottaviin kohtauksiin, joiden avulla hän taas kerää ehdokkuuksia yhdessä jos toisessakin gaalassa. Tähän päälle ovat vielä ne sivuhahmot, ja Dever on niin hyvä, että jossain määrin hän onnistuu paikkaamaan Abbyn pelistä tutun fyysisen olemuksen puutteen (ja samalla myös osittain taustatarinan). Onkin turvallista sanoa, että jokainen löytää ne suosikkinsa henkilöhahmoista, joita rakastaa ja vihata.

Jos valitteli sitä, ettei ensimmäisellä kaudella ollut tarpeeksi niitä infektoituneita, on myös iloinen. Toisella kaudella ei ole mukana ainoastaan niitä pelin toiminnantäyteisimpiä jaksoja, vaan se myös lisää mukaan muutaman uuden. Se joka on todella jännittävä, ja toisen, joka tuo kuvaan enemmän infektoituneita ja aseita kuin koko ensimmäinen kausi kaikkineen.

The Last of Usin toinen kausi on pakko katsoa, jos piti ensimmäisestä ja/tai toisesta pelistä. Mahtava tarina on hieman erilainen ja lyhennetty, joten lopputulos saattaa tuntua faneista kiirehdityltä, mutta tässä on silti mahtavaa televisioviihdettä. Mahtavaa näyttelyä, ajatuksia herättäviä hetkiä, jännittävää toimintaa ja kiehtova maailma tekevät ymmärrettäväksi, miksi viimeinen jakso laittaa miljoonat katsojat vaatimaan kolmatta kautta (tai kiroamaan HBO:ta, joka ei antanut kaudelle nimeksi The Last of Us: Season 2 - Part I).