The Midnight Walk, Pot Boy kaipaa suojelua

Yksi mielenkiintoisimmista peleistä, joka esiteltiin muuten varsin maltillisessa Playstationin State of Play -lähetyksessä, oli The Midnight Walk. Pysäytyskuva-animaatiolla tehty seikkailu kertoo mysteerin, jossa kuljetaan pimeyden vaivaamassa maailmassa. Tavoitteena on selvästi naittaa keskenään rohkeasti kauhu- ja söpöilypelit. Näin ollen The Midnight Walk kiinnitti nopeasti huomioni.

Hiljan Gamereactor pääsi kokeilemaan The Midnight Walkin ensimmäistä jaksoa, ja myös joitakin osia seikkailun myöhemmästä vaiheesta. Itse emme kuitenkaan päässeet pelaamaan, mutta ohjastajina pelin pariin olivat Moonhoodin Olov Redmalm ja Klaus Lyngeled, ja näin pelaamiseen tuli omanlaistaan syvyyttä, melkein kuin katsoisi elokuvan kommenttiraitaa. Tietysti olisi ollut mukavaa voida pelata itse.

The Midnight Walk sijoittuu lilliputtien maailmaan, jossa kirjat ja kengät ovat jättimäisiä, ja henkilöhahmot riittävän pieniä niihin mahtuakseen. Pelihahmona on The Burned One (eli siis Poltettu), joka herää yksinkertaisena tehtävänään palauttaa tuli maailmaan, joka menetyksen jälkeen on samoillut pimeässä. The Midnight Walkissa on paksu arvoituksellinen tunnelma, jonka aistii heti pelin ulkoasusta. Pysäytyskuva-animaatio vie välittömästi ajatukset Tim Burtoniin, mutta silti pelissä on se oma tunnelmansa, eivätkä vertailut muihin teoksiin tee oikeutta pelille.

Moonhood Studiosilla on yli 700 pienoismallia, jotka ovat kuin museo, jossa on näytillä videopeli. Tämän näin, kun pelin esittely oli ohitse. Styroksia, keramiikkaa, savea ja muuta on kulunut mallien teossa. Vanhoja toisen maailmansodan aikaisia lehtileikkeitä, vankkureiden osia, kehittäjän kenkä. Kaikki ne koristavat The Midnight Walkia tuntumatta halvoilta tai asiaankuulumattomilta. Päähenkilö Pot Boy (pieni heppu, joka kulkee pelaajan mukana matkoilla) on täynnä magneettista persoonaa. Yksityiskohtiin on totisesti kiinnitetty huomiota The Midnight Walkissa siinä määrin, että moinen tekee vaikutuksen, vaikka vain katselisi pelaamista.

Äänimaailma on sekin mahtava. Niin sanotut NPC-hahmot puhuvat, ja soundtrack sekoittaa riipiviä ja hellyttäviä ääniä paremmin kuin voisi kuvitella. Tämä siis silloin, kun kaksi lajityyppiä kohtaavat. The Midnight Walk nojaa ehdottomasti enemmän sinne riipivän puolelle, mutta ei kuitenkaan ole aito kauhupeli. Pelotteluhetkiä on, sillä erilaiset kammotukset jahtaavat pelaajaa pakottaen hiiviskelemään turvapaikasta toiseen, ja samalla saa pelätä valon sammumista. Varsinkin VR-muodossa pelattuna tämä voisi olla aidosti pelottava.

The Midnight Walk on tulossa niin VR- kuin perinteisille laitteille. Toisin sanoen kehityksessä on oltava tasapaino molempien kesken. Pelattavuus vaikuttaa varsin yksinkertaiselta ainakin toistaiseksi nähdyn perusteella, mutta jotkut elementit vaikuttavat siltä, että ne on luovasti sovitettu VR-pelaamisen rajoituksiin. Silmän liikettä seuraava teknologia tuntuu kiinnostavalta, sillä peli osaa kertoa, koska silmät ovat kiinni. Näin pelissä voi paremmin kuunnella pahiksien sijaintia ja muita kiinnostavia paikkoja. Suurin osa The Midnight Walkin pelattavuudesta keskittyy näköön ja kuuloon. Kun ei voi luottaa toiseen, toisen merkitys kasvaa, ja näin tuli vastaan kiinnostavia osioita ennakkoesittelyn aikana.

Suurimmaksi osaksi peli vaikuttaa yhdistelmältä hiiviskellä joidenkin pahiksien ohitse, ja sitten kävelemisestä, jolloin tutkaillaan maailmaa ja edetään tarinassa. Koska en ole päässyt pelaamaan peliä itse, en osaa sanoa, miten hyvä tuntuma pelissä on. Katsellen ainakin herää huoli, että alun vahva vaikutelma saattaa ajan kuluessa haalistua, mutta ainakaan ennakkoesittelyssä niin ei käynyt. Sitä paitsi The Midnight Walk haluaa olla lyhyempi seikkailu, joten voisi kuvitella tenhon säilyvän. Oli tietysti hankala hahmottaa, miten palkitsevaa pelaaminen on hiiviskelyineen ja valotehosteineen tulen kanssa, kun ei itse päässyt ohjaksiin.

The Midnight Walk on varmaankin peli, joka joko vakuuttaa tai ajaa pois luotaan jo lähtökohtansa vuoksi. Jos ei pidä pysäytyskuva-animaatiosta tai ei muuten vain pidä vähemmän toiminnallisista seikkailuista, päätyy varmaankin katselemaan pelattavansa muualta. Mutta koska minä olin vaikuttunut menosta heti ennakkoesittelyn alkamisesta lähtien, olen erittäin kiinnostunut kokemaan, mitä Moonhood Studiosilla on muhimassa. Tänä aikana luovuus ja taiteen arvostus tuntuvat koko ajan vähenevän, ja siksi on virkistävää ja tärkeää, että meillä on sellaisia pelejä kuin The Midnight Walk. Toistaiseksi tulossa näyttää olevan mitä oivin seikkailu. Toivon vain, että pelattavuus on riittävän palkitsevaa, että on suorastaan pakko pelata eikä niin, että peliä on vain mukava katsella.