The Pope's Exorcist on pätevä manauselokuva

The Pope's Exorcist on elokuvana varsin tavanomainen manausleffa, jollaisia on vuosikymmenten saatossa nähty useita. Erikoisen tästä elokuvasta tekee muun muassa se, että pohjana on ihan oikea manaaja Gabriele Amorth (1925-2016), jota tässä elokuvassa esittää Russell Crowe. Lisäksi digitaalitehosteiden ansiosta manaustilanteisiin on saatu aivan uudenlaista potkua ja näyttävyyttä. Elokuvan arvostaminen yhden illan viihdettä korkeammalle edellyttää lajityypin erityistä arvostamista, ja sitähän minulla on.

Olen aina kokenut manauselokuvat kiinnostaviksi. Syytä en osaa antaa, mutta niin kauan kuin elokuvien ikärajat ovat myöten antaneet, olen uuden aina teatterissa katsellut. Tätä vanhemmat olen sitten katsellut muuten, kuten esimerkiksi vuoden 1973 leffan Manaaja (The Exorcist). The Pope's Exorcist on sikäli poikkeava, että se petaa jo kokonaisen elokuvasarjan valmiiksi. En kuitenkaan ole ihan varma, onko tämä ensimmäinen elokuva niin vankka, että sen perässä seuraisi liuta jatko-osia.

Vatikaanin päämanaaja Gabriele Amorth saa kutsun Espanjaan, jossa vanhan kartanon alta paljastuu synkkä menneisyys. Inkvisition salaisuuksien ohella kivien alla lymyää demoni Asmodeus, joka ottaa hallintaansa noin 10-vuotiaan pojan Henryn. Demoni kutsuu pappia paikalle, ja sellaiseksi saapuu paikallinen nuori isä Esquibel (Daniel Zovatto). Tämä ei kuitenkaan riitä, vaan hyvin nopeasti demoni vaatii paikalle sitä varsinaista saalistaan eli Gabriele Amorthia. Ja sitten manaillaan.

Elokuva on, kuten jo sanoin, varsin perinteitä kunnioittava. Erilaista on lähinnä nykyteknologian mahdollistamat tehosteet, historiallinen päähenkilö ja yllättäen kyllä myös hänen huumorintajunsa. Isä Gabriele Amorthin mustaakin mustempi vitsailu synkällä hetkellä keventää tunnelmaa myös katsojan puolella ruutua. Manauselokuvien perinteisiin kuuluu sekin, että demoni tunnistaa manaajan omasta menneisyydestä ne syvimmät synnit. Perinteisesti näissä elokuvissa manaajat ovat miehiä, ja ne synnit sitten liittyvät keskeisesti jollakin tavalla naisiin. Poikkeuksen tästä säännöstä teki vuoden 2022 Prey for the Devil, jossa manaajaksi päätyi nuori nunna. Joka tapauksessa draamallisesti demonin paljastukset manaajan menneisyydestä antavat oivan tilaisuuden tutustua paremmin elokuvan päähenkilöihin. Varmaankin siksi tätä konstia käytetään niin paljon.

The Pope's Exorcist on kaikin puolin hyvin tehty, ja herättää katsojan pohtimaan asioita elokuvan katsomisen jälkeenkin, jos siis aihepiiri valmiiksi kiinnostaa. Blu-raylla on lisämateriaaleina kaksi hyvin lyhyttä pätkää, joissa vastataan juuri niihin tärkeimpiin kysymyksiin. Toinen paneutuu siihen oikeaan Gabriele Amorthiin, ja toisessa ohjaaja kertoo aatoksiaan elokuvan tekemisestä. En muista koskaan katselleeni yhtä lyhyitä lisämateriaaleja, jotka kuitenkin samalla onnistuvat kertomaan juuri sen, mitä kertoa piti. Siksi Blu-ray-julkaisu kuittaa lisämateriaaleistaan yhden lisäpisteen.

The Pope's Exorcist on perinteinen manauselokuva, joka jää yhden illan viihteeksi sellaiselle, joka ei aihetta erikseen fanita.