The Secret World

Norjalaisen verkkoroolipelin pääasiallisena teemana on mahdollisuus olla hetken aikaa kuka ikinä vain haluatkin. Vaikka se ei olekaan ainutlaatuinen teema, on se The Secret Worldissä aiempaa selkeämmin pinnalla.

Tällä kertaa et kuitenkaan voi luoda kääpiötä nimeltä Lenny, jolla on jalkajousi sekä karhu. Sen sijaan voit tuunata itsellesi tavallisen ihmisen ja valita tälle tietyn kaavan mukaan yhdistelmän annetuista nimistä, lempinimistä ja sukunimistä. Lopuksi valitaan omaksi osapuoleksi joko Illuminati, Temppeliritarit tai Lohikäärme.

Niille, joilla on vahvoja poliittisia mielipiteitä, on valinta kohtuullisen selkeä. Kolme lyhyttä videopätkää esittelevät jokaisen organisaation paikan poliittisella kentällä, ja vaikka kyseessä onkin pyrkimys luoda keinotekoisia jännitteitä, on vaikea olla vetämättä yhtäläisyyksiä omaan maailmaamme. Tarjolla on kaikkea anarkismista kommunismiin ja fasismiin.

Funcom on ottanut The Secret Worldin luomisen sangen vakavasti, eikä onnen varaan ole jätetty mitään. Pelissä sekoitetaan jatkuvasti omaa todellisuuttamme fantastisiin elementteihin kuten zombi-invaasioon tai tulta hönkiviin ihmisiin. Linkki todellisuuteen oli kaikkein selkeimmillään tehtävässä jossa jouduin käyttämään pelinsisäistä selainta googlatakseni vinkkejä juonessa etenemistä varten. Tällaisia vinkkejä ovat esimerkiksi erilaiset historialliset koodirimpsut tai sanat.

Tämä on paljon jännittävämpi ja mielenkiintoisempi lähestymistapa kuin esimerkiksi 15 poron tai 25 tiikerin tappaminen, joskin myös näitä tehtäviä on pelissä tarjolla. On kuitenkin selvää, että Funcom on halunnut tehdä eron muihin genren peleihin, mm. poistamalla kokonaan tasojärjestelmän.

Et ole koskaan numero The Secret Worldissa. Vaikka perinteinen tasosysteemi onkin tehokas tapa kuvata henkilökohtaista kehitystä, kääntyy se lopussa itseään vastaan, kun kaikki ovat joko heikkoja tai yhtä vahvoja tason 60 sateenvarjon alla.

Lisäksi numeroleiman poistaminen avaa uusia ovia siihen kuinka pelaaja pystyy projektoimaan omaa voimaansa ja merkitystään pelimaailmassa. Olet sitä mitä pystyt tekemään, et numero. Tämä on varsin raikas tuulahdus verkkoroolipelien genressä.

Hahmonkehitys tapahtuu orgaanisesti. Taisteluista ja tehtävistä palkitaan pisteillä, jotka voi investoida eri kategorioihin, kuten aseisiin, taikuuteen, raskaisiin aseisiin, teräviin aseisiin, haulikkoihin, ja moniin muihin murhatapoihin. Tämä tarkoittaa hahmon kehittyvän paremmaksi siinä mitä tämä tekee, ja pelaaja voi aina sekoittaa eri kykyjä keskenään vapaasti.

Itse keskityn lähitaikuuteen ratkaistakseni asioita käsilläni, mutta pystyn myös käymään taisteluun etäämmältä kahdella pistoolilla. Voisin yhtä hyvin heittää ensin tulta vihollista päin ja käydä tämän päälle kirveellä.

Päällisin puolin tässä on ehkä jännittävin lisä verkkoroolipelien kentälle pitkään aikaan, mutta pelillä on myös lastentautinsa joita Funcomin olisi jo pitänyt oppia välttämään, ja tämä laskeekin sen pisteitä hieman. Esimerkiksi tönkkö ja viimeistelemätön ohjaus on pidemmän päälle melko turhauttava, etenkin kun se yhdistetään nykiviin animaatioihin.

Toinen valituksenaiheeni on ettei pelin maailmaa vain ole suunniteltu verkkoroolipeliin sopivaksi. Suuren avoimen maailman sijasta pelaajille tarjotaan pieniä, sekavia ja kokoonpuristettuja siivuja Lontoosta, Soulista, New Yorkista, Egyptistä, Transylvaniasta sekä joukosta muita paikkoja joiden välillä pelaajan pitää loikkia. Tämä tapahtuu portaaleja pursuavan terminaalin lävitse, joka tarjoaa nätin ulkoasunsa lisäksi pitkiä latausaikoja.

Voidaankin sanoa ettei The Secret Worldissa ole sitä jatkuvuudentunnetta, joka imaisisi pelaajan sisäänsä. Päästäkseni ystäväni luokse Blue Mountainille minun pitää hypätä ensin keskukseen, joka tietysti vaatii lataamista, ja sieltä valita päämääräni, joka vaatii taas kerran lataamista.

Rikkaan, seikkailuja täynnä olevan maailman sijasta The Secret World tarjoaa siis joukon pieniä, yksityiskohtaisia alueita jotka pursuavat tehtäviä. Jos tätä vertaa World of Warcraftiin jossa saattoi samoilla laakean maailman lävitse, tulevat erot nopeasti selkeiksi.

Funcom menettää pisteitä myös tarinasta, johon panostetaan ensin kovalla paineella videopätkiä käyttäen, mutta joka sitten laimenee hieman päämäärättömän oloiseksi harhailuksi.

Toisaalta on ihan hauskaakin matkustella erilaisten maailmojen välillä, katsella maisemia, auttaa tietokoneihmisiä, jutustella toisten pelaajien kanssa, etsiä salaista tietoa ja ostaa vaikka vihreä puku. Ainoa kysymys onkin, että onko tässä tarpeeksi, kun ihmisillä kuitenkin riittää valinnanvaraa tarjolla olevien pelien välillä.

Toki mukana on joukko instansseja, joissa todellisuuttamme sekoitetaan outoihin käänteisiin, mutta näistäkään ei oikein jaksa innostua yhtä tai kahta vierailua enempää. Nämä jäävät kauas Riftin mojovasta raid-valikoimasta ja Teran mielenkiintoisesta taistelujärjestelmästä.

Pelaajienvälinen osuus tarjoaa eri osapuolten välisiä taisteluja, mutta nämä nojaavat paljolti perinteisiin pelimuotoihin kuten lipunryöstöön tai kukkulan kuninkaaseen. Ehkä tämä kasvaa paremmaksi ajan kanssa, mutta tällä hetkellä pelitasapaino tuntuu olevan hakusessa, ja tuliaseet ovat selvä avain voittoon.

On aina vaikea arvostella verkkoroolipeliä. On niin paljon nähtävää ja kokeiltavaa, että veisi kuukausia tai vuosia määritellä onko peli kuukausimaksunsa arvoinen. Kyseessä on erityisen elämän eläminen virtuaalisessa maailmassa, ja tällä hetkellä täytyy sanoa ettei The Secret World ole se maailma jossa haluan aikaani viettää.

Jos olet etsinyt verkkoroolipeliä jolla on selvät yhteydet omaan maailmaamme, kestät pitkiä latausaikoja etkä vaadi täysin sulavaa animaatiota, olet tervetullut tähän salaiseen maailmaan. Oma vierailuni jäi tämän arvostelun mittaiseksi.