The Thaumaturge on ideatasolla hyvä

The Thaumaturgen päähenkilö on thaumaturgi Wiktor Szulski. Kyseessä on Pokémon-kouluttajan, noiturin ja Sherlock Holmesin yhdistelmä. Muinainen taika nimeltä thaumaturgia on käytössä. Näin on mahdollista kesyttää yliluonnollisia olioita eli salutoreja, manipuloida muiden ihmisten ajatuksia ja nähdä sellaistakin, mitä muut ihmiset eivät. Peli sijoittuu vuoden 1905 Varsovaan, ja Puolan pääkaupunki on kovin erilainen. Eri ryhmittymät mittelevät keskenään, ja kansa on alistettuna. Varsinkin historiaa tunteville peli on kiinnostava, koska nyt tarjolla on erilainen Varsova.

Wiktor selvittää oman isänsä kuoleman mysteeriä. The Thaumaturge jakautuu pääasiassa kahteen osaan pelattavuutensa osalta. Tutkiminen tehdään ylhäältä alaspäin -näkymässä, ja taisto vaihtaa sitten kolmanteen persoonaan. Silloin pelaaja salutoriensa kanssa käy taistoon pahisjoukon kanssa vuoropohjaisuuden hengessä.

Taistelu on se pelin kohokohta. Vuoropohjaisessa taistossa on kaksi siirtoa joka vuorolla: yksi Wiktorille, ja yksi salutorille. Samaan aikaan mukana voi olla melko runsaasti salutoreja, ja jokaisella on omat kykynsä. Taistoissa on paljon vaihtelua, ja oman taistojoukkonsa voi koota monenlaiseksi. Sen tosin huomasin, että hitaammat toiminnot ovat käytännössä hyödyttömiä. Ne tekevät kyllä enemmän vahinkoa, mutta kun niitä pääsee lopulta käyttämään, olisi samassa ajassa nopeiden iskujen sarja tehdyt enemmän tulosta.

Kun ei taistella, klikkaillaan lähinnä nappia kohti seuraavaa tavoitetta. Punainen usva ohjaa oikeaan suuntaan. Matkan varrella vastaan tulee esineitä, joista useimmat ovat luettavia. Lukemista on muutenkin luvassa paljon: jos kaiken haluaa lukea, saa aikaa varata tuntikausia. Seurauksena pelin maailma ei tunnu kovinkaan elävältä, sillä pelaaja lähinnä vain menee pisteeltä toiselle kiinnittämättä juurikaan huomiota siihen, mitä Varsovalla on tarjota siinä matkalla.

Tarinassa on hetkensä, mutta aikansa eläneet hahmomallit ja ääninäyttely ovat kaikkea muuta kuin ajan tasalla. Samoja kasvoja käytetään moneen kertaan uusiksi siinä määrin, että on vaikea erottaa henkilöhahmoja toisistaan. Lisäksi puhe ja huulten liike eivät useinkaan toimi yhteen. Muuten peli näyttää kohtuulliselta varsinkin salutorien osalta. Suurta vaikutusta ei peli ulkoisesti tee, mutta ehkä sitä ei kannata odottaakaan.

Suurimmaksi osaksi The Thaumaturge on viihdyttävä. Harmillisesti ajoittain hauskuus tulee siitä, kun puhuttu dialogi ei vastaa tekstitystä tai henkilöhahmot elehtivät kummallisesti kesken kohtauksen. On sanottava, ettei peli lopulta erotu edukseen kovinkaan monella tavalla.

The Thaumaturgen perusversiolla on hintaa 34,99 euroa, ja sillä hinnalla saa ihan hyvin sisältöä. Toistoa on, mutta melkein jokainen paperinpala johtaa johonkin uuteen, jos on valmis hieman tutkimaan Varsovan elottomia katuja. Paperilla hyviä ideoita on paljon, mutta toteutus ei yllä samalle tasolle.