The White Lotus (Max), 3. kausi, jaksot 1-3 osoittaa, että kaikki hyvin toistaiseksi

The White Lotus - samalla tavalla kuin lyhyt loma virkistää, ja auttaa näkemään elämän uudella tavalla - on täydellinen pöydän tyhjentäjä television katsojille. Minä kun olen istunut ruudun edessä suurimman osan päivästäni, joten on vaikeaa minkään, on se sitten peli, elokuva tai TV-sarja, vakuuttaa minut siitä, että television tai monitorin edessä kannattaa viettää vieläkin enemmän aikaa. Kuitenkin The White Lotus on aina pystynyt juuri siihen. TV-ohjelma, joka ei koskaan tunnu liian suurelta sitoumukselta.

Katsojat viedään kauniisiin maisemiin ja vielä kauniimpiin paikkoihin, The White Lotus on aina ollut erittäin katsottava ohjelma, ei ainoastaan mahdollisuutena nähdä, miten se toinen puoli elää, vaan myös paneutua syvemmälle kummallisuuksiin ja kieroutuneisuuteen siitä, mitä näissä hotelleissa tapahtuu. Katsoja tietää, että jotain on menossa pieleen, ja The White Lotus ei kauaakaan käytä sen paljastamiseen, että uusimmalla kaudella asiat saattavat olla toisin. Jutun juoni on se, että katsoja on kiinnostunut kaikista henkilöhahmoista, on se sitten heidän nousustaan tai tuhostaan, ja nähdäkseen, kuka kokee kaikkein onnettomimman kohtalon.

The White Lotus vie kolmannen kautensa Thaimaahan paikkaan, jossa on sitä samaa lämpöä ja eksoottisuutta kuin ensimmäiselläkin kaudella. Mutta suoran vertaamisen välttääkseen The White Lotusin kolmas kausi keskittyy hyvinvointiin käyttäen uusia parannuskeinoja, jotta vieraat ovat kuosissa niin henkisesti kuin fyysisesti. Näin päästään samalla esittelemään henkilöhahmot, keitä he ovat ja miksi he ovat täällä omistaen aikaansa terapialle. Joillekin käsittely voi olla turhankin selvää, mutta minusta tapa oli hyvä ja mukava keino erottaa tunnelma Thaimaan ja Havaijin lomakohteiden välillä.

Joitakin samankaltaisuuksia vieraiden kesken on verrattuna ensimmäiseen ja kolmanteen kauteen. Kaudella kaksi matka Italiaan sarjassa The White Lotus tuntuu nyt hieman ulkopuoliselta, sillä kolmannella kaudella on taas mukana toimimaton perhe ja huonosti paritettu pariskunta, mutta hahmojen pelkistäminen vain näin ei olisi oikein. Jason Isaacsin ja Parker Poseyn perhe tuntuu omanlaiseltaan ja tuoreelta, ja Walton Goggins kera Aimee Lou Woodin ovat jotain aivan muuta suhteiltaan kuin mitä sarjassa on nähty.

Suurimmaksi osaksi henkilöhahmot pitävät katsomassa The White Lotusia, ja vaikka käsikirjoitus on mahtava, tulee suuri osuus henkilöhahmojen toimivuudesta niiden näyttelijöistä. Kuten odotettua, kukaan henkilöhahmoista ei ole pettymys. Olen katsonut vain kolme ensimmäistä jaksoa, joten en voi kommentoida koko kautta, mutta toistaiseksi kaikki on hyvin. Erottuvia ovat Parker Posey, joka varastaa jokaisen kohtauksensa, ja niin ikään Carrie Coon, ja aina niin hyvä Walton Goggins. On ehkä pakko tunnustaa, että Goggins on se televisioviihteen kuningas. The Righteous Gemstones, Fallout ja nyt sitten The White Lotus. Missä tahansa hän onkaan, on jälki uskomatonta.

Thaimaalaisten pestaaminen mukaan on sekin vahvaa, ja jälleen The White Lotus sallii sellaiset henkilöhahmot, joihin voi aidosti samaistua, on sitten kyse henkilökunnasta tai paikallisista aivan kuten aiemmillakin kausilla. Sen sanon, että jotkut henkilöhahmot eivät ole yhtä hyvin kehitettyjä kuin toiset, ja senkin näkee, ketkä ovat niitä tämän kauden suosikkeja. Silti on runsaasti aikaa tarinoilla kehittyä, ja tällaisen sarjan keskiössä on mysteeri, joten on ehkä hyväkin, ettei kaikki selviä heti alussa.

Nähdyn kolmen jakson perusteella en voi sanoa olevani aivan suuresti vaikuttunut, mutta olen kuitenkin mieluusti odottamassa, mihin asiat kehittyvät kauden edetessä. The White Lotus on niin hauska kuin salailevakin, ja jatkaa sen osoittamista, että kaunis paikka kauniilla ihmisillä voi silti olla kaikkea muuta kuin paratiisi. Nyt kun Sucession on jo päättynyt, ja Severance on menossa Apple TV+ -palvelussa, on ehkä käynyt niin, että Apple TV+ on se televisioviihteen paras paikka. Siksi HBO tarvitsee sellaisia sarjoja kuin The White Lotus, joka on juuri niin hyvä kuin pitääkin, vaikka vuonna 2024 House of the Dragon ja Dune: Prophecy kompuroivatkin.