The Witcher, 4. kausi (Netflix), jaksot 1 & 2, Liam Hemsworth on ainoa muutos...

The Witcherin neljäs kausi on juuri julkaistu kokonaisuudessaan Netflix-tililläsi lähelläsi. Voit käydä katsomassa kahdeksan jaksoa heti, ja niin teemme mekin, jotta saisit koko kauden katsauksen. Mutta nyt, viime päivien aikana, sain katsoa kaksi ensimmäistä jaksoa saadakseni esimakua siitä, mistä tällä kaudella on kyse ja nähdäkseni, yrittääkö se korjata joitakin monista aiemmista ongelmista.

Tässä sarjassa on jotain, joka sai minut katsomaan, ja saa minut katsomaan jatkossakin huolimatta siitä, että laatu laskee uskomattomasti kausi kaudelta. Kyse ei ole enää siitä, että "mutta tässä on niin paljon potentiaalia", näin myöhään tarinassa. Kyse ei ole myöskään nyt menneestä Henry Cavillista, vaikka tunnemmekin ja rakastammekin häntä (Gamereactor oli muuten yksi ensimmäisistä kanavista, jonka kanssa hän kertoi halustaan seurata enemmän kirjojen sävyä ja kaaria). Kunnollisen, mutta tarpeettoman sekavan ensimmäisen kauden, laimean toisen kauden ja ylitsepääsemättömän kolmannen kauden jälkeen olemme taas täällä toivoen ainakin muutamia korjauksia.

Sitä ei kuitenkaan juurikaan löydy jaksoista 1 ja 2. Jakso 1 noudattaa samaa sekamelskarakennetta kuin monet sitä edeltäneet jaksot: nopeatempoinen, eikä siinä ole juurikaan taustaa tunnetuille hahmoille tai esittelyä uusille, liian paljon hassuja hetkiä, yllättävän hillitty visuaalinen ilme ja nolla poliittista karismaa. Saatat ehkä hämärästi muistaa, mitä Geraltille, Cirille ja Yenneferille tapahtui kolmannen kauden lopussa ja miksi he joutuvat (jälleen kerran) lähtemään matkalle yhdistääkseen itsensä; tällä kertaa lähinnä Roggeveenin maagia Vilgefortzia ja kuningas Emhyr var Emreisia vastaan.

Esitelläkseen Liam Hemsworthin uutena Valkoisena sutena ensimmäinen jakso ottaa mallia vanhasta kunnon "tämä on kertoja, joka kertoo hieman erilaista tarinaa" -kirjasta. Se näyttää hieman hankalalta, mutta yllättävää kyllä, Hemsworth toimii roolissa toistaiseksi hienosti. Hänen tunteisiinsa ja näyttelemiseensä ei ole juurikaan syvyyttä ensimmäisessä jaksossa, toisessa jaksossa hieman enemmän, mutta jos otat The Witcherin jo satunnaisena katsojana, ei hänen kanssaan pitäisi olla suuria ongelmia. Sitä paitsi hän voisi oikeasti tuoda jotain uutta pöytään, ja se on yksi tämän kauden koukuista, jos se pelataan hyvin. Lisäksi hänen äänensä kuulostaa uskomattoman paljon Cavillin ääneltä, mikä, pakko tai ei, auttaa hauskasti.

Hän suoriutuu myös ihan hyvin taisteluista ihmisten ja hirviöiden kanssa. Sarja yrittää kuitenkin liian kovasti näyttää, että Valkoinen sutemme on hyvin haavoittunut ja hyvin vihainen lisäämällä ruudulla näkyvän veren määrää. Olen sinut splatterin kanssa, kunhan siinä on järkeä, mutta tässä se näyttää lapselliselta yritykseltä näyttää vakavammalta ja kypsemmältä. Mielestäni se on lopulta naurettavaa, kun näitä ällöttäviä hetkiä ei ole valmisteltu lainkaan. Toisin sanoen, huolimatta hienosta koreografiasta (ainakin suurimman osan ajasta), jonkun on kerrottava showrunnereille, että enemmän gorea ei välttämättä tarkoita parempia toimintakohtauksia.

Episodi 1:n nopean ja huonon esittelyn jälkeen Episodi 2 noudattaa enemmän klassista rakennetta tempon ja juonen suhteen, ja siksi se toimii paremmin keskivertoviihdykkeenä. Se ei kuitenkaan saanut minua kiinnostumaan lainkaan "Varkaiden" kaaresta, tästä "Rottien" ryhmästä, johon Ciri liittyy selviytyäkseen. En pitänyt yhdestäkään hahmosta, enkä heidän kliseisistä ansioluetteloistaan (mukaan lukien väistämätön fisstech-narkkari). Niin paljon kuin Freya Allanin rooli on pitänyt sarjaa yllä 2. kaudesta lähtien, en voi olla ajattelematta, että hän on vain mennyt alamäkeen tylsän aavikkokierroksensa jälkeen.

Samaan aikaan Anya Chalotran esittämä, yhtä lailla heikentynyt Yennefer yrittää vakuuttaa vanhoja ystäviään/kilpailijoitaan taikureita liittymään hänen uuteen, uudelleen yhdistyvään aatteeseensa liian tavallisissa, cameo-maisevissa kohtauksissa (metsässä on maagien kohtaaminen, joka näyttää japanilaisen videopelin välivideolta), ja Cahir tulee ja menee jatkuvasti, mikä on mielenkiintoisen hahmon väärinkäyttö, jonka he ehtivät vielä korjata. Muualla Milva The Witcher partyltä voisi mielestäni saada hetkensä, Jaskier voisi tulla takaisin kuntoon, ja Laurence Fishburnen Emiel Regis tuo kaivattua taukoa kaikkeen tähän kaaokseen (sanaleikki tarkoitettu), sillä Morpheuksen makua ei tässä saa tarpeeksi.

The Witcher ei ole (eikä tule koskaan olemaan) yksi kaikkien aikojen parhaista fantasiasarjoista; se on jotain, minkä olemme kaikki hyväksyneet. Vältetäänkö tällä kaudella typeriä aikahyppyjä, luodaanko hahmokehitystä, täytetäänkö monia aukkoja ja hyödynnetäänkö maagista tarinaa? En tiedä. Jos kuitenkin olet kuten minä, sarjan ja jopa tämän sarjan ihailija, joka katselee sarjaa vain nähdäkseen, mihin se uskaltaa mennä seuraavaksi, vaikka se on jo useaan otteeseen ajautunut pohjamutiin, niin anna mennä vain. Vaikka matkassa olisi jäljellä vain muutama häilyvä ilonpilkahdus, vaikka Hemsworth saattaisi aluksi näyttää valheelliselta Valkoiselta sudelta, katsotaan mihin tämä päättyy ja onnistuuko se uudistumaan järkevästi.