Thief

Thiefin ennakkotilaisuus pidettiin pelille sopivissa puitteissa maanalaisessa museossa Kööpenhaminassa. Kosteus tiivistyi vankilamaisen tilan seiniin pelikoneiden rivien odottaessa lehdistön edustajia kellarin pimeydessä. Maisemat muistuttivat siis osin paljonkin niitä, joihin pääsin sukeltamaan Eidos Montrealin tulkinnassa klassisesta pelisarjasta. Garrettin on taas aika herätä pitkäksi venähtäneiltä nokosiltaan.

Thief on saanut levätä siitä asti, kun Thief: Deadly Shadows julkaistiin vuonna 2004, mutta hiippailugenre tuskin näyttäisi samalta ilman tätä pelisarjaa. Eidos Montrealin rooli uuden Thiefin kehittelyssä antaa tietynlaista turvan tunnetta, studiohan kun teki hyvää työtä Deus Ex: Human Revolutionin parissa. Thief on pitkästä lepotauostaan huolimatta kuitenkin edelleen hiippailugenren isä, ja nyt uusi rauta Playstation 4:n ja Xbox Onen muodossa tarjoaa sille oivan tilaisuuden palata aktiivipalvelukseen.

Sain heti ensimmäisenä eteeni täysikuun valaiseman keskiaikaisen kaupungin, jossa piipuista nouseva savu ja valtaisa kellotorni tavoittelivat taivaita. Stone Market on yksi pelin hiekkalaatikkoalueista, jossa minäkin pääsin tekemään sitä mitä varas tekee parhaiten - varastaa. Kaikki källityt tavarat muuttuvat automaattisesti kultakolikoiksi, joiden avulla voi parantaa Garrettin varusteita.

Kultainen rintakuva ja hopeiset kynttilänjalat ovat aina kivoja, mutta minut veti ikkunasta sisään tieto aatelismiehestä, joka on lainannut innokkaasti, mutta on sitten ollut kovin pihi makselemaan velkojaan takaisin. Tarkoitukseni oli kääntää rahavirrat toiseen suuntaan nappaamalla arvokas kultakello herran varastoista.

Garrettin kuudes aisti paljasti pian salaisen mekanismin taulun takaa, jonka avulla sain laskettua tikkaat salaiseen ullakkokerrokseen. Kello löytyi, mutta vartijoiden äänet alakerrasta ilmoittivat sitten vierailun tulleen päätökseensä. Loikkasin ikkunasta ulos ja kiidin pian kattoja pitkin parhaaseen Assassin's Creedin tyyliin.

Tämä oli vain yksi niistä monista sivutehtävistä, joita suuri kaupunki tarjoilee, mutta se tutustutti oivasti pelin ydinmekaniikkaan sekä hienoon ohjaukseen, jonka avulla Garrettin liikkeet olivat aina täydessä hallinnassani. Varas kiipeää automaattisesti esteiden ylitse, kun vasenta olkanappia pidetään pohjassa, tehden lopputuloksesta vaikuttavaa ja viihdyttävää katseltavaa.

Kokemus muistutti aika lailla ensimmäisistä hetkistä Assassin's Creedin parissa. Sitä pelanneet toki tietävät kuinka tämä alkuhuuma antoi myöhemmin tietä tietynlaiselle rutiinifiilikselle, mutta jää vielä nähtäväksi kauanko Thief saa pidettyä rutiinin etäällä.

Thief on yksi niistä peleistä, jotka keikkuvat edellisen ja nykyisen konsolisukupolven rajalla. Tämän vuoksi grafiikassa on jouduttu tekemään joitakin kompromisseja. Pelin maailma näytti silti hienolta Playstation 4:llä, ja voin antaa anteeksi jotkut ärsyttävät naama-animaatiot, koska visuaalinen veto on muuten niin hyvin hanskassa.

Suoritettuani tehtävän kävin jutustelemassa Basson kanssa, joka on Thiefin sivutehtävien välittäjä. Sain tältä hommaksi napata sormuksen korkea-arvoiselta papilta. Ainoa mutka matkassa oli, että pappi oli tipahtanut hepan selästä ja oli nyt matkalla krematorioon. Tämä krematorio tosin paljastui enemmänkin teurastamoksi, jossa raadot keikkuivat koukuista ja vartijat ryöväsivät kuolleiden arvoesineet taskuihinsa.

Eräs näistä olikin kaivertanut tiensä pappismiehen vatsaonteloon ja onkinut sieltä sormuksen parempaan talteen. Palkitsin tämän omalla tavallani ja korjasin sitten sormuksen itselleni. Ketju ovessa varmisti, että ehdin vielä vääntäytyä ilmastointikanavaan ja sitä kautta karkuun. Sydän hakkasi tässä loppuvaiheessa kuin höyryvasara, mutta onnistuinpa sittenkin.

Jokaisen tehtävän lopuksi pelaajalle osoitetaan pistetaululla, kuinka hyvin hommansa suoritti. Kehittäjät mainostavat tämän lisäävän uudelleenpeluuarvoa huomattavasti. Suorituksen hiomiseen houkutellaan kilpailuttamalla pelaajia toistensa kanssa. Pistetaulu kertoo myös pelaavatko ystävät näkymättömän, opportunistisen vai julman varkaan roolia.

Eräs toinen ainutlaatuinen seikka Thiefissä on mahdollisuus muuttaa yksittäisten mekaniikkojen asetuksia ja muokata haastetasoa tällä tavoin haluamaansa suuntaan. Saatan vaikka päättää, etten halua joutua tähtäämään jousella, mutta että vartijoiden kimppuun pääsee vain takaapäin.

On helppoa nähdä kuinka Eidos Montreal on ammentanut vaikutteita Splinter Cell: Blacklistista, Assassin's Creedistä ja Dishonoredista. Thief tuntuu sekoitukselta genren alkumetrejä sekä hiippailupelien modernia parhaimmistoa. On liian aikaista sanoa, kuinka hyvä tämä uusi Thief on kokonaisuudessaan, mutta jään odottamaan helmikuun lopun julkaisua sangen optimistisella mielellä.