Tom Hardy on ehtinyt viettää seitsemän vuotta Venomin roolissa ennen kuin se viimeinen elokuva Venom: The Last Dance saapuu katsottavaksi. Hardyssa on kuitenkin ainesta paljon muuhunkin, ja tässä ovat ne viisi parasta.
Identiteettivaras Eames Christopher Nolanin trillerissä on edelleen 14 vuotta ilmestymisensä jälkeen hyvin erilainen rooli Hardylle. Röyhkeä tyyli ja suhtautuminen vakavaan rikokseen on karismaattista melkein itsekkyyteen saakka. Hardy loistaa kylmällä elekielellä ja kiihkeydellä.
Sarjakuvissa Bane on 300 kg painava mutanttihirviö, ja Joel Schumacherin elokuvassa Batman Forever Bane oli jonkinlainen lihaksikas karikatyyri, joka tuhosi kaiken tiellään. Nolan halusi tehdä jotain muuta. Ennen Dark Knight Risesin kuvauksien aloittamista Hardy oli opetellut jäljittelemään 1930-luvun nyrkkeilijän puhetapaa, ja lainasi tämän Banelle. Tuloksena on hyvinkin riipivä pahis.
Hardyn Mad Max on melkein mykkärooli, mutta siitä huolimatta läsnäolo on pakko noteerata koko elokuvan ajan. Hardy todellakin astuu rooliinsa, ja suoritus on vaikuttava.
Hardy on parhaimmillaan esittäessään vahvaa ja samaan aikaan haavoittuvaa, harkitsevaa ja hiljaisen sisäisesti korvennettua. Hänellä on kyky välittää maksimaalinen määrä tunnetta minimaalisilla eleillä, ja ilman tarvetta puhua. Warriorissa Hardy esittää MMA-tappelijaa ja sisäisesti haavoittunutta sotaveteraania Tommy Conlon, joka on menettänyt yhteyden veljeensä suurimmaksi osaksi isän alkoholismin ja äidin traagisen kuoleman johdosta. Tässä on mitä katsottavin elokuva.
Hardyn esitys Lockessa on harmillisen aliarvostettu yhden miehen draama. Tarjolla on yksi kaikkien aikojen terävimmistä näyttelijäsuorituksista. Henkisesti kovin etäinen insinööri Ivan Locke yrittää autossaan matkalla ulos Lontoosta saada elämäänsä järjestykseen soittamalla puheluita läheisilleen.