Top Gun: Maverick

Top Gun vuodelta 1986 kuuluu kasariajalta muistoihin jääneiden elokuvien joukkoon. Jatko-osa Top Gun: Maverick jatkaa samoissa tunnelmissa kuin alkuperäinenkin, mutta osaa ottaa huomioon niin ajan kulumisen kuin menneellä nostalgisoinnin. Mitään erityisen syvällistä sanomaa ei ole luvassa, mutta tunteisiin vetoavaa viihdettä senkin edestä.

Eliittilentäjien joukkoa tarvitaan taas. Tällä kertaa on tuhottava rosvovaltion ydinaseisiin viittaava tukikohta. Tätä tarkemmin tehtävän taustoja ei kerrota, mutta ei se ole tärkeääkään. Olennaista on vauhdikas toiminta hävittäjillä, ja erilaiset ihmissuhteet tehtävään jollakin tavalla liittyvien kesken. Kohteena olevaa rosvovaltiota ei tarkemmin yksilöidä, mutta oletettavasti kyseessä on joko Kiina, Pohjois-Korea tai Venäjä.

Top Gun: Maverick pelaa hyvin erilaisten tavoitteiden välillä onnistuneesti. Mukana on alkuperäisen elokuvan näyttelijöitä mukavasti vanhentuneina, ja näin luodaan yhteys menneeseen. Toisaalta mukana on se nuorempi polvi, joiden käytös tuo vanhemmalle polvelle kovasti mieleen oman nuoruuden. Nykyaika huomioidaan ennen kaikkea teknologisessa kehityksessä ja elokuvan teknisessä toteutuksessa, mikä on ehdottoman hyvä asia. Progressiivisia nykytrendejä ei ole sisällytetty mukaan, mikä on Hollywoodille hyvinkin epätavallista näinä aikoina. Top Gun: Maverick kertoo nykyaikaisen tarinan nykyaikaisella teknologialla, mutta elokuvallisesti alkuperäisen rainan tyylillä ja tehokeinoilla.

Kestoa on hieman yli kaksi tuntia, ja mukana on jonkin verran puhdasta fiilistelyä. Tarkoitan tällä sitä, että musiikki pauhaa, ja ilmavoimien väki tekee työtään musiikkivideomaisesti leikatuissa kohtauksissa. Tällaiset pätkät on ripoteltu koko elokuvan mitalle, jolloin katsoja palautetaan säännöllisesti oikeanlaiseen tunnetilaan. Ratkaisu toimii, sillä katsomisesta jää mieleen nimenomaan fiilisten herääminen. Moinen on ollut selvästi tarkoitus, sillä itse tarina on hyvinkin ennalta-arvattava niin rakenteen, juonenkäänteiden kuin sankarillisten suoritustenkin osalta.

Kuluneena keväänä on katseltu lukuisia koronaviruksen jylläyksen vuoksi merkittäviä lykkäyksiä kokeneita suuren budjetin elokuvia. Aivan selvästi nämä lykkäykset ovat tehneet hyvää, sillä elokuvien laatu vaikuttaa nousseen melkein kautta linjan. Tällainen loppuun asti hiomisen kokemus leimaa myös uutta Top Gunia. Tekijät ovat tienneet, mitä ovat tekemässä, ja sitten toteuttaneet aikeensa johdonmukaisesti ja ammattitaidolla loppuun asti.

Top Gun: Maverick ei saarnaa, eikä sisällä mitään muutakaan syvällistä sanomaa. Se tietää tarjoilevansa katsojille parin tunnin ajan tunteisiin vetoavaa viihdettä, eikä yritäkään tehdä mitään muuta.