Torn

VR-pelit tuppaavat kallistumaan joko suoraviivaiseen toimintaan tai vaihtoehtoisesti kliseiseen pelotteluun. Kuullessani Aspyrin ensimmäisestä pelistä nimeltään Torn, ja nähdessäni pelin mainoksen olin jo varautunut jännittämään tyypillisten säikyttelyjen parissa. Positiiviseksi yllätykseksi peli onkin jotain aivan muuta.

Journalisti löytää mystisen talon keskeltä metsää. Uteliaan luonteensa takia hän päättää ottaa selvää talosta ja sen omistajista. Talo pitää sisällään kuitenkin mysteerejä huomattavasti enemmän, mitä päälle päin näyttää ja pian nainen on keskellä teknologisia läpimurtoja ja ihmismielen sopukoita, joita on vaikea uskoa todeksi.

Torn alkaa huolestuttavan heikosti. Ärsyttävän itsekeskeisen hahmon liikkuminen on todella hidasta rajoitetun teleporttausmatkan takia, ja puhe on rasittavan teennäistä ja naurettavasti käsikirjoitettua. Kuka nyt sanoo säikähtäessään "Holy guacamole!"?

Onneksi sinnikkyyteni avulla jaksoin pelin ensimmäisen 20 minuutin yli, jonka aikana mielenkiintoani herätti maailman erittäin suuri määrä tavaroita, joita pystyi liikuttelemaan vapaasti. Immersio pääsikin uusiin ulottuvuuksiin hahmon saadessa antigravitaatiosauvan, joka toimii kirjaimellisesti pelin kantavana voimana. Tällä sauvalla pelaaja voi vapaasti nostella ja siirrellä talosta löytyvää tavaraa, mikä huolitellun toteutuksensa ansiosta on varsin palkitsevaa puuhaa. Sauva onkin koko pulmapelin päätyökalu, sillä sen avulla etsitään huoneisiin piiloteltuja sähköliitoksia ja niiden yhtymäkohtia. Yhtymäkohdat ovat eri muotoisia, ja pelaajan tehtävänä on löytää sopiva tavara yhdistämään sähköverkkoa. Näin talon huoneet sisustetaan uusiksi lattiasta kattoon mitä mielikuvituksellisimmin ratkaisuin, jotta mystiset laitteet saadaan aktivoitua. Sauvalla etsitään myös tavaroiden joukkoon piiloutuneita, valopalloina esiintyviä muistinpalasia, joiden keräämisen kautta talon ja sen omistajien mysteeri hiljalleen aukeaa.

Silmistä kuvatussa Tornissa pelilliset toiminnat ovat varsin vähäiset. Hahmoa voi liikuttaa hitaasti eteenpäin joko teleporttailen tai normaalisti kävellen. Tämän lisäksi hahmoa käännellään asteittain. Move-ohjaimille tarkoitettu toiminnallisuus kulminoituu kahteen vapaasti liikuteltavaan käteen, joilla voi nostella ja aktivoida tavaroita. Yleensä toisessa kädessä on juurikin aikaisemmin mainittu antigravitaatiosauva, jolla siirrellään tavaroita ja taskulampun tavoin etsitään sähköliitoksia mallikkaasti toteutetussa kiehtovan immersiivisessä maailmassa.

Tornin grafiikka on huoliteltua ja keskitason paremmalta puolelta, mitä PSVR-pelien grafiikkaan yleisesti tulee. Maailman yksityiskohtaisuus menee kuitenkin aivan uudelle tasolle kaiken vapaasti pyöriteltävissä olevan irtoroinan määrän ja monipuolisuuden ansiosta. Peliin on ympätty myös jonkin verran erilaisia efektejä valoista varjoihin rikastuttamaan ulkoasua. Kuitenkin herkkuja voi nauttia vain tietyn verran kärsimättä seurauksista, sillä Torn kyykyttää ainakin tavallisen Playstation 4:n polvilleen toistuvasti. Erityisesti kun tilanteessa käsitellään johdollisia liittimiä ja muita enemmän fysiikkamallinnusta vaativia asioita, pelikuva saattaa pysähtyä paikalleen lukuisiksi sekunneiksi, mikä tekee erityisen häijyä VR-kypärän läpi koettuna. Sain pelin myös kaatumaan kertaalleen.

Äänipuoli vastaa hyvin rikkaaseen pelimaailmaan, sillä liikuteltavat tavarat kolisevat ja kilisevät hauskan aidonoloisesti. Laittaessa huoneessa kunnolla hulinaksi nakellen tavaroita joka suuntaan syntyy touhusta autenttinen sekameteli, joka jostain kumman syystä on miellyttävän kuuloista. Muutenkin koneet raksuttavat ja kaasuputket pihisevät pitäen pelaajan hyvin pelimaailmassa. Pelattavan hahmon järkyttävän huonon ääninäyttelyn vastapainoksi pelin toinen hahmoista on vuorostaan paljon miellyttävämmän kuuloinen eikä, touhu hänellä mene mitenkään ylinäyttelyksi. Tornin musiikki toimii hyvin vahvistamaan nostalgisen mystiikan tuntua, ja istuu hienosti nähtyyn ympäristöön ja tapahtumiin.

Rasittavasta hahmosta ja hitaasta alusta huolimatta kaikessa yksinkertaisuudessaan pelistä kehkeytyy varsin miellyttävä kokemus. Tästä suuri kiitos kuuluukin hyvin kehitetylle tunnelmalle, joka tulee nostalgisen oloisesta mielenkiintoisesta mysteeristä, jossa turhanpäiväiset säikyttelyt loistavat poissaolollaan. Myös vahva immersio huolitellun fysiikan kunnianhimoisesta suunnittelusta ja toteutuksesta saa pisteitä. Vielä kun tekniset haasteet saataisiin selätettyä, oltaisiin jo vahvoilla. Torn on kuitenkin mieleen jäävä VR-kokemus, jota kannattaa kokeilla.