Transcendence

Joskus elokuvaa lähtee katsomaan tietäen, ettei se nyt tule olemaan oman alansa kermaa. Tällainenkin teos voi silti joskus yllättää tai olla edes jollain tasolla symppis tuotanto. Transcendence toisaalta kuuluu siihen kastiin, joka onnistuu alittamaan jopa ennalta korjatut odotukset.

Johnny Depp esittää tekoälynero Will Casteria, joka joutuu osaamisensa ja mielipiteidensä vuoksi modernien luddiittien silmätikuksi. Uhatessaan Casteria nämä kuitenkin vain eskaloivat tapahtumien kulkua, ja Caster siirtyy analogisesta henkilöstä digitaaliseksi entiteetiksi, joka saavuttaa tätä kautta kokonaan uudenlaisen potentiaalin.

Myös Transcendencen peruskonseptissa on paljon potentiaalia, mutta sitä ei missään vaiheessa saada vapautetuksi. Elokuva kärsii kaikkein pahiten käsikirjoituksestaan, joka on varmastikin tehty pahassa univajeessa. Juonen logiikka pursuaa aukkoja, eikä tarinan aikalinjassa ole paljoakaan järkeä. Digi-Casterin pitäisi olla maailman älykkäin ja mahtavin entiteetti, joka pystyy liikkumaan verkossa ilman esteitä. Tästä huolimatta tämä on jatkuvasti pari askelta jäljessä vastustajistaan ja reagoi tilanteisiin täysin paikallisella skaalalla. Kaiken lisäksi yksi tämän oivista neronleimauksista on ostaa kokonainen kaupunki ja aloittaa satoja, kenties tuhansia työntekijöitä vaativa projekti "näkyvistä katoamiseksi".

Toisaalta metsässä kökkivät ja teknologian hylänneet luddiitit pysyvät hyvinkin tilanteesta kärryillä, ilmeisesti jonkinlaisen koko Yhdysvallat kattavan kirjekaveriohjelman avulla, koska hehän eivät käytä sähköpostia tai kännyköitä. Transcendence on täynnänsä juuri tällaisia aivopieruja, mutta niiden lisäksi mukana on vielä niin hirmuisaa kumitiedettä, että leffan DVD-kotelokin ponnahtaa varmasti metrin maasta, jos sen sattuu pudottamaan.

Näyttelijäntyössä ei ole oikeastaan suurempaa valittamista, mutta kaikki on tehty kömpelön käsikirjoituksen raameissa. Mitään Oscar-suorituksia Transcendence ei siis sisällä, ja mm. Morgan Freeman vaikuttaa suhtautuneen omaan osaansa vanhempana tieteentekijänä sangen rutinoitunein ottein.

Viimeisen naulan arkkuun lyö Transcendencen teknofobinen sävy. Sen sijaan, että tekoälyn eettisiä ongelmia käsiteltäisiin mitenkään fiksusti, tyydytään katsojille tarjoamaan jonkinlainen uuden vuosituhannen Frankenstein-tarina, joka varoittaa ihmistä leikkimästä jumalaa. Luddiittien murhanhimoinen terroristijärjestökin valkopestään matkan varrella, ja nämä ikään kuin häivytetään taustalle ilman mitään sen kummempia seuraamuksia.

Transcendencen ainoaksi ansioksi jää oikeastaan sen visuaalinen ilme. Kyseessä on kovalla ammattitaidolla tuotettu paketti, jossa on valitettavasti läpihapero ja osin mätä sisus.