Noin viisi vuotta on kulunut siitä, kun RedLynx tarjosi viimeksi täysimittaisen Trials-kokemuksen - poislukien välityö Blood Dragonin parissa. Siksipä Trials Risingin ensimmäinen käynnistys on odotusta ja jännitystä täynnä. Onhan helposti lähestyttävä, mutta vaativa pelisarja ollut joka kerta hauskaa pelattavaa.
Tietyssä mielessä Trials Rising on pelisarjansa hiotuin ja luovin osa. Ohjaus ja fysiikat ovat helposti parasta, mitä sarjassa on tähän asti nähty. Yksinkertainen luonne on tallella, tarvitaan vain kaasu, jarru ja ohjastajan liikuttelu pyörän selässä. Yksinkertaista ja aina yhtä nokkelaa. Kentät tukevat yksinkertaista mekaniikkaa hienosti. Kaikki esteet, luiskat ja kiepit ovat paikallaan vain selvittäjäänsä odottelemassa.
Monipuolisuus on päivän sana. Vaikka tuttu ja turvallinen temppukisailu on edelleen pelin keskiössä, uusi yksinpelikampanja yhdistelee pakettiin lukuisia erilaisia haasteita jo selvittetyjen kenttien elinikää pidentämään. Avattavat sponsorit, erilaiset tempputehtävät ja jopa pelimekaniikkaa opettava Trials-akatemia onnistuvat monipuolistamaan kokemusta huomattavasti. Kaikki on sijoitettu onnistuneesti osaksi yksinpeliä, mikä tekee etenkin pelin alkumetreistä miellyttävän kokemuksen. Jos pelkkä kisailu ei jonain hetkenä nappaakaan, vaihtoehtoja pelaamiseen löytyy aina. Miksipä ei heittäytyisi esimerkiksi volttihaasteiden pariin, joissa tehtävänä on suorittaa kentän aikana annettu määrä voltteja etu- ja takaperin niin vähillä kaatumisilla kuin mahdollista?
Jokaisella kolikolla on valitettavasti myös kääntöpuolensa. Hahmot ovat muokattavissa vaatetuksen ja muun osalta laajasti ja prätkiin aukeaa tasaisin väliajoin uusia kosmeettisia palikoita muokkaamista varten. Tai jos aukeaa. Trials Rising on nimittäin jälleen yksi kehnon lootbox-systeemin uhri. Joka kerta kun hahmo nousee tasoja, uusi loottiboksi aukeaa avattavaksi. Ja mitäpä nämä lootat pitävät sisällään? Tarroja. Lisää tarroja. Vielä lisää tarroja. Erilaisten vaatteisiin ja pyörään liimattavien tarrojen määrä on tolkuton, mikä ikävä kyllä onnistuu toimimaan itseään vastaan. Sen sijaan, että uusia makeita tarroja odottelisi avautuvaksi, niitä alkaa vihata ihan tosissaan. Minkä takia tämän kaltaiset triviaalit pikkujutut ovat ylipäätään lukittuina?
Vaatteet ja varusteet aukeavat myös loottibokseista. Hitaaasssti. Monesti loottiboksit antavat vieläpä jo kertaalleen avattua kamaa. Ei siinä mitään, ylimääräisen röhnän voi myydä pois pelin sisäistä valuuttaa vastaan. Voiko uusia varusteita sitten ostaa tällä valuutalla? No ei tietenkään, miksi ihmeessä voisi? Kama aukeaa ainoastaan tuurilla, tai vaihtoehtoisesti ostamalla varastollisen lootia oikealla rahalla. Eikä tässä vielä kaikki. Osa varusteista aukeaa tiettyjen haasteiden kautta, mikä tekee loottibokseista entistäkin tarpeettomampia. Tämän vuoksi melkeinpä ainoa pointti hahmonkehityksessä on uusien prätkien avaaminen, mikä käykin mukavan nopeasti. Tämä koko sekasotku olisi pitänyt ajatella vielä kertaalleen uudestaan.
Peli myös käytännössä vaatii tunnukset Ubisoft Clubiin tiettyä sisältöä varten ja jos serverit sattuvat olemaan alhaalla, peli ei todellakaan unohda muistuttaa tästä. Kitinää katkenneesta nettiyhteydestä tai kiinni olevista servereistä saa kuulla niin usein, että hiukset harvenevat ennenaikaisesti. Yksinpelin ja nettiyhteyden yhdistämisessä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta eikö yksi ilmoitus asiasta peliä käynnistäessä olisi ollut tarpeeksi? Ja tosiaan, jos peli ei saa servereihin yhteyttä, loottiboksit voi unohtaa lopullisesti, sillä ne aukeavat ainoastaan online-tilassa.
Tämän valituksen ohella yksinpelikampanja, vaikka monipuolinen onkin, olisi tarvinnut hieman hienosäätöä vaikeustason suhteen. Yleensä Trials-pelit muuttuvat mukavan vaikeiksi vain muutaman leppoisamman radan jälkeen, mutta tällä kertaa haaste lymyää hieman turhan pitkän matkan päässä. Ensimmäiset medium-vaikeustason radat aukeavat pelattavaksi vasta useamman tunnin pelaamisen jälkeen, jolloin pelin kolme pääasiallista prätkää ovatkin jo avattuna pelattavaksi. Ymmärrän hyvin halun tarjota jotain myös ensikertalaisille, mutta haasteen puute tekee ensimmäisistä tunneista silti hieman laahaavia.
Nämä murheet ovat iso sääli, sillä yritystä on ollut ja vaivannäkö on selkeästi nähtävillä. Ratojen pienet yksityiskohdat ja ympäristön vaihtumiset ilahduttavat silmää. Ja kun haastetta lopulta tulee, sitä tulee sitten kunnolla. Tutut veri, hiki ja kyynelet odottelevat kyllä horisontissa, kunhan satulalaukussa on riittävästi malttia.
Moninpeli on edelleen erinomaista hupia. Temppukisat ja kilpa-ajo, sekä jopa uusi pöhkö tandem-prätkäily piristävät bileitä varmasti. Yksin pelaavalle peli tarjoaa lukuisia mahdollisuuksia nettipeliä varten ja omia ennätyksiä menee radoilla rikki jatkuvasti.
Äänekäs valitukseni saattaa kuulostaa pikkumaisuudelta ja turhalta nillitykseltä. Tämän kaltaisia ominaisuuksia on kuitenkin löydettävissä todella monesta modernista pelistä. On silti harmillista, miten paljon loottiboksien kaltaiset pikkuärsytykset vaikuttavat koko pelikokemukseen negatiivisesti. Pienistä murheista syntyy tässä tapauksessa ärsyttävän näkyvä puro. Eikä sillä, monelta osin kyseessä saattaa olla jopa paras Trials-peli tähän asti. Pelattavuus, monipuolisuus ja fysiikat ovat helposti sarjassa parhaalla tolalla. Toisaalla peli on sitten kuitenkin kismittävä sekasotku pieniä ongelmia ja modernien pelien helmasyntejä, joiden ansiosta peli ei innosta pelaamaan kuten pitäisi.
Trials on kuitenkin aina Trials. Kun muistaa vetää riittävän syvään henkeä jokaisen kerran, kun peli meinaa saada pinnan katkeamaan lopullisesti, pääsee jo pitkälle.