Tron (4K)

Vaikka Tron (1982) ei ollut julkaisussaan mikään menestys, on se kerännyt kulttisuosiota vuosien varrella siinä määrin, että siitä on kehkeytynyt jo kolmen elokuvan sarja. Nyt kun sarjan uusin elokuva on tullut teattereihin, katsojille avautui mainio tilaisuus palata katsomaan, mistä kaikki alkoi, 4K-tarkkuudella kotisohvalta käsin.

Teknologiayhtiö Encomista potkut saanut taitava koodaaja Kevin Flynn (Jeff Bridges) pyrkii kostamaan kokemansa vääryyden. Tämä tarkoittaa Encomin tietokoneelle murtautumista ja tietojen keräämistä, mitkä todistaisivat Encomin johtoon nimetyn Ed Dillingerin (David Warner) ansainneen ylennyksensä varastamalla Flynnin luomia pelejä. Yksinkertainen tehtävä saa yllätyskäänteen, kun Flynn huomaa olevansa sisällä Encomin tietokonejärjestelmässä taistelemassa hengestään.

Tronin omaperäinen tarina tuntuu olevan sen verran aikaansa edellä, etteivät tekijät oikein itsekään tainneet täysin tietää, mitä sillä tehdä. Lupaava aikuisten seikkailu kompastelee kummallisen koomisiin valintoihin ja suorastaan outoihin ratkaisuihin tietokonemaailmassa tehden kerronnasta hieman hankalalukuista ja tökkivää. Asiaa ei auta oudosti rytmitetty leikkaus, mikä katkaisee tilanteita kesken ja jättää avainasioita pohjustamatta. Takkuilevasta kerronnasta huolimatta mielenkiintoinen idea pitää kuitenkin otteessaan siinä määrin, että kiinnostaa tietää mihin tarina oikeasti menee.

Nuori Jeff Bridges osoittaa näyttelijäntaitojaan ottaen vetovastuun elokuvasta. Miehen rento ote ja huoleton asenne välittyvät uskottavasti hänen esittämään Flynn-hahmoon. Lähinnä Babylon 5:sta tunnetuksi noussut Bruce Boxleitnerin esittämällä sääntöjä noudattavalla ja turhia riskejä välttävällä koodaajalla Alan Bradleylla on hyvä kemia Bridgesin kanssa vastavoimana. Hahmojen tietokonemaailman alter egojen myötä näyttelijöiden skaala kasvaa entisestään, vaikka tietokonemaailman hahmot onkin kuvattu varsin liioitellusti ja teatraalisesti.

Juuri tietokonemaailman kuvaus on ristiriitaisesti Tronin kiehtovin elementti mutta samalla kompastuskivi. Tietokoneella lasketut objektit ja animaatiot on suunniteltu tyylikkäästi omaperäisiksi. Toteutus on ikäänsä nähden näyttävää erityisesti natiivissa 4K-tarkkuudessa viivojen piirtyessä tarkasti ilman valovuotoja tai muita suttuja. HDR tehostaa laskettuja värejä ja efektejä hienosti antaen uskottavan tunteen tietokonepelin sisällä olemisesta. Siinä missä tietokoneella luodut efektit toimivat, elokuvan visuaalinen ilme kompastelee tietokonemaailman käytännön efekteihin. Tietokonemaailma kuvataan yhdistelemällä tietokone-efektejä ja vahvan kontrastista filmiä, mikä antaa sille harmahtavan ilmeen. Nokkelasta ideasta huolimatta lopputulos on tympeän eloton ja väärällä tavalla oudon näköinen. Hahmojen asusteet ovat pökkelöitä kuin ala-asteen kevätnäytelmässä ja osa hahmojen suunnittelusta on kuin suoraan yli sata vuotta vanhasta Georges Méliésin Matka Kuuhun -elokuvasta. Osa kohdattavista hahmoista ei ole enää edes surkuhupaisia vaan suorastaan noloja kaikessa outoudessaan. Tarinasta huomaa, että tarkoitusperät elokuvassa ovat olleet hyvät mutta ohjaaja ja puvustajat suunnittelijoineen eivät onnistu luomaan vakuuttavaa kokonaisuutta. Tämä on ongelma, kun tietokoneohjelman sisällä ollaan suuri osa elokuvasta.

Tronissa yhdistyy aikansa teknologinen hienous ja visuaalinen tietämättömyys käsitellä omaperäistä tarinaa. Lopputulos on sekava yhdistelmä mielenkiintoisia ideoita ja noloa sisältöä, mikä ei oikeastaan kestä aikaa niin visuaalisesti kuin kerronnallisestikaan. Voin hyvin ymmärtää, miksi elokuva ei koskaan ollut kovinkaan iso menestys. Samalla pystyn ymmärtämään kiehtovuuden ideaa kohtaan, sillä omaperäisyyttä tarinasta ei puutu. Elokuvan 4K-julkaisu sisältää Blu-ray-levyn, jossa on elokuvan ohella hyvä määrä ekstroja kertomaan muun muassa kyseenalaisen legendan synnyn ja efektien työstämisestä, mitkä mielenkiintoisesta annistaan huolimatta lähinnä kiinnostavat elokuvan kovia faneja ja tietokone-efektien alkuajoista kiinnostuneita.