Niinkin herkullinen aihe kuin Tron on, jostain kumman syystä, tästä ei ole kovin montaa peliä tehty. Ne muutamat yritykset ovat olleet lähinnä kädenlämpöisiä pettymyksiä, eivätkä onnistu hyödyntämään kiehtovan maailman potentiaalia kunnolla. Bithell Gamesin juuri julkaistu Tron: Catalyst lupailee toimintapainotteista seikkailua, kiekkotaisteluja ja valopyöriä Gridissä, joten aiheen ja yleisesti scifin fanina tästä on pakko innostua.
Gridissä kuriirina toimiva Exo saa päivän päätteeksi vielä yhden paketin toimitettavaksi. Tietämättä paketin sisältöä Exo lähtee toimittamaan tilausta ainoastaan herätäkseen yllättäen viranomaisten kuulustelussa. Kuulustelija ei ole vakuuttunut Exon tietämättömyydestä ja lähettää tämän areenalle taistelemaan. Henkiinjäämisen ohella Exon pitää selvittää, mitä oikein on tapahtunut ja miksi hänellä on nyt käsittämättömiä voimia hyppiä ajassa taaksepäin.
Tron: Catalystin tarina sukeltaa syvälle Gridiin ja tarjoilee tämän kiehtovia ominaisuuksia monipuolisesti. Harmillisesti mahdollisesti potentiaalisesta tarinasta loppuu veto jo heti alkumetreillä jäykän kerrontatyylin takia. Hahmojen keskusteluja käydään joko tylsien välivideoiden avulla, jossa näytetään ainoastaan hahmojen kuvia puheen ohella tai tekstivirtana ruudun sivussa. Pelin syöttäessä mitäänsanomattomia nimiä ja paikkoja puheen yhteydessä, ikään kuin näiden pitäisi kertoa pelaajalle jotain, kasvaa kuilu entisestään tarinan ymmärtämisen ja kiinnostuksen välillä. Tarina ja sen hahmo jäävät etäisiksi hyvin nopeasti ja tämän jälkeen välittäminen ja mielenkiinto peliä kohtaan yksinkertaisesti lopahtaa. Kylmäkiskoinen ja laskelmoidun jäykkä tunnelma voi ehkä istua konemaailmaan paperilla, mutta viihdyttäväksi sitä ei pidä erehtyä luulemaan.
Exoa juoksutetaan isometrisestä vinkkelistä pitkin Gridin lukuisia alueita aina kiekkoareenalta joutomaahan. Tarkoitus on jututtaa Gridin muita hahmoja ja selvittää tietä eteenpäin. Yleensä tämä tarkoittaa varsin yksiulotteisesti oikean hahmon löytämistä, tälle palveluksen tekemistä ja tämän päätteeksi tältä tiedon saamista vastalahjaksi, jotta reitti avautuu kohti seuraavaa hahmoa. Pelin koukkuna toimii ajan nollaaminen hahmon erikoisominaisuutena. Tietyissä hetkissä pelaaja voi nollata pelin tilanteen, mikä palauttaa hahmon tiettyyn aikaisempaan kohtaan peliä. Tämä palautus ei kuitenkaan poista hahmon aikaisemmin haalittuja ominaisuuksia tai tietoja tapahtumista, minkä ansiosta palautusta käytetään osana etenemistä esimerkiksi ennättämällä tiettyyn paikkaan, josta aikaisemmin tietämättömyyttään myöhästyi tai tietämällä jotain, mitä tarvitaan tietystä pisteestä eteenpäin pääsemiseksi. Hauska idea tuo peliin strategista kulmaa, mutta tuntuu jäävän hieman tarinan ohjailtavaksi elementiksi sen sijaan, että se olisi pelaajan vapaassa hallinnassa. Vähän samalla tavalla peli opastaa pelaajaa kädestä pitäen etenemään tarinassa pisteeltä seuraavalle luonnollisen liikkumisen sijaan.
Keskustelun lomassa taistelusta tulee pelin toinen ydintoiminta. Vihollisia vastaan taistellaan reaaliajassa miellyttävän yksinkertaisella mutta sopivan monipuolisella taistelujärjestelmällä, joka perustuu pelkästään lyönti-, väistö-, heitto- ja suojausnapin yhdistelyihin. Pelaaja voi valita kiekonheiton tai lyönnin väliltä hyökätäkseen vastustajia päin. Vihollisen liikkeitä tutkimalla pitää arvioida, milloin on syytä väistää iskua, ja milloin ajoittaa oikein suojaava vastaisku. Useamman vihollisen edessä vauhdikkaista taisteluista tulee mieleen hieman kahden tatin ammuskelupelit. Maailmasta kerättävillä pisteillä voi ostaa hahmolle lisäominaisuuksia, jotka antavat etuja taisteluun.
Hahmon ohjailu on luonnottoman nopeutensa ja äkkipikaisten liikkeidensä ansiosta jäykkää. Liikkumisesta puuttuu luonnollinen olemus, mikä jälleen kerran voisi ajatustasolla toimia tietokonemaailman hahmolle, mutta pelaajalle se välittyy ainoastaan halpana viimeistelemättömyyden tunteena. Pelin tasapaksu olemus niin liikkumisessa, taistelussa ja keskustelussakin jättää tympeän fiiliksen kokonaisuudesta, mikä turruttaa jopa siinä määrin, että valopyörällä ajaminen on saatu tuntumaan tylsältä. Sitä voi pitää jo jonkinlaisena saavutuksena.
Tronin rikas maailma tarjoaa todella tyylikästä suunnittelua, josta on helppo ammentaa näyttävyyttä peliin. Selvästikin pienemmän puljun teoksena Tron: Catalyst ei kuitenkaan yllä kovinkaan ihmeelliseen lopputulokseen. Innostusta ja toivoa herättävä alkuvideo näyttää upealta omaperäisine pikselikikkailuineen, jonka pohjalta toivoin, että itse pelikin hyödyntäisi minimalistista ja omaperäistä tyylittelyä saavuttaakseen näyttävän ulkoasun. Harmillisesti näyttävyys jää alkuvideoon ja itse peli, vaikkakin huolellisesti siistittynä, ei ole mitenkään valtavirrasta poikkeavan näköinen. Efektejä on käytetty hyvin rajoitetusti ja maailmasta puuttuu paljon yksityiskohtia elävöittämään menoa. Jopa hahmojen animaatiot ovat puisia. Ainoastaan välivideoiden piirretyt hahmokuvat ovat ihan kivasti tehtyjä, mutta pelkkien samojen kuvien tuijottelu keskustelujen ohessa ei jaksa pitkään innostaa. Peli sentään rullaa Xbox Series X:llä sujuvasti ja latauksetkin ovat minimaalisia.
Ääniefektit ovat pelissä varsin pienessä roolissa, eivätkä onnistu erottumaan mitenkään edukseen. Ääninäyttelystä puuttuu heittäytymistä ja luonnetta, mutta sentään puhe on selkeää. Musiikit ottavatkin vetovastuun tunnelman luomisessa pelille. Dan Le Sacin futuristinen fiilistely jatkaa onnistuneesti Daft Punkin Tron: Legacy (2010) -elokuvaan luotua äänimaisemaa rakentaen tunnelmallisesti tulevaisuuden tietokonemaista elektromusiikkia, mikä istuu pelin ilmeeseen ja maailmaan hienosti. Harmillisesti useissa tilanteissa samoja biisejä soitetaan liian pitkään, jolloin toiston karvas maku alkaa paikoittain maistumaan puulle.
Tron: Catalyst sai innostumaan lupaamallaan toiminnantäytteisellä seikkailullaan Gridissä ja omaperäisellä tarinallaan. Valitettavasti heikko toteutus tekee lupaavasta kokemuksesta tasapaksun ja raskaan seurata, mikä turruttaa peli-innon pikaisesti eikä innosta jatkamaan. Myönnän, että korkeilta odotuksilta tippuminen varmaan kirvoitti mieltä enemmän kuin lopullinen tuote ansaitsisi, mutta täytyy silti myöntää, että useampi asia pelissä on vikana kuin kunnossa.
