Aku Louhimiehen ohjaama Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan kolmas filmatisointi saatiin elokuvateattereihin Suomen 100-vuotisjuhlien alla 2017. Kirjoitin tuolloin leffasta arvion, ja myöhemmin vielä Blu-ray-julkaisustakin omansa. Materiaalista on tehty myös viisiosainen TV-sarja, jossa on elokuvaversiossa näkemätöntä materiaalia melkein kahden tunnin edestä. Vaikutelmaksi jää, että tällaiseksi teos alun perinkin oli tarkoitus filmata. Kyllä Suomessakin osataan, kunhan vain on hyvä tarina, ja riittävästi rahaa sen kertomiseen.
Tuntematon sotilas kertoo yhden konekiväärikomppanian vaiheet jatkosodassa 1941-1944. Tarina alkaa kesäkuussa 1941, ja loppuu odotetusti syyskuuhun 1944. Elokuvaversio keskittyi lähinnä Eero Ahon esittämän Antti Rokan sotataipaleeseen, mutta TV-sarjassa sijansa saavat ne kaikki muutkin varsin tasapuolisesti. Useiden henkilöhahmojen taustaa on laajennettu kirjaan verrattuna, ja tehdyt ratkaisut toimivat oikein hyvin. Elokuvaversiosta jätettiin myös pois isoja osia, muun muassa huoltopuolen talousaliupseeri alikersantti Mäkilä. Niin ikään yhden lotan tarinankaari on lisätty mukaan, ja mainittu neito kulkee omalla tavallaan sodan alusta loppuun. Tällaista lotan osuutta ei ole sen enempää aiemmissa filmatisoinneissa kuin itse romaanissakaan. Vaikka tarinoita ja henkilöhahmoja on paljon, ei toteutus missään vaiheessa tunnu käsiin levinneeltä sillisalaatilta.
Varsin usein sotaelokuvissa ne varsinaiset taistelut saadaan näyttämään kaoottisilta pyssyttelyhetkiltä, mutta Louhimiehen toteutustavasta pystyy seuraamaan sotilaiden liikkumistapoja, yhteistoimintaa ja taistelun yleistä etenemistäkin. Kummallinen valinta on sen sijaan ajoittain käytetty muokattu värimaailma. Kotirintaman kuvissa on selvästi enemmän väriä kuin taistelukuvauksissa. Moisen huomaa esimerkiksi siitä, että jääkärin vihreä kauluslaatta näyttää välillä aivan siniseltä.
Mukana on elokuvaversiota enemmän oikeita mustavalkoisia pätkiä sota-ajalta, jotka niveltyvät hyvin osaksi muuta tarinaa. Tarpeen mukaan näytetään karttakuvaa ja selvennetään, missä ollaan sodan isossa mittakaavassa. TV-sarja siis linkittää Linnan teoksen aiempia filmatisointeja paremmin lähihistoriaan. Ratkaisu on ehdottoman tarpeellinen, sillä jatkosodan eri käänteet tuskin ovat enää tuoreessa muistissa katsojien valtaosalle. Lopuksi muistutetaan, että Suomi oli ainoa toiseen maailmansotaan osallistunut Manner-Euroopan maa, jota ei missään vaiheessa miehitetty.
TV-sarja on omistettu "isälle", ja helsinkiläiskundi Asumaniemeä esittää ohjaajan oma poika Eemeli Louhimies. Niin se aika kuluu.