Ultimate Marvel vs Capcom 3

Pelaajana, nörttinä ja innokkaana sarjakuvamarkkinoiden värikkäiden ikonien fanina voin sanoa, että Vs-sarjassa on oma välitön viehätyksensä joka vetoaa näiden kolmen, osittain käsikynkkää kulkevan kulttuurin ystäviin. Siitä huolimatta tämä Ultimate-versio viime vuoden Marvel Vs Capcom 3:sta kestää pidempää käsittelyä vain yhdeltä tästä kolmikosta.

Pelisarjan pitäisi olla kohtuullisen tunnettu tähän mennessä. Joukko hahmoja molemmilta yhtiöiltä pistää siinä toisiaan tauluun kolmen hengen joukkueissa. Sarjan liikesarjat, yksinkertaistetut kontrollit ja liioitteleva tyyli ovat aivan oikeutetusti voittaneet fanien arvostuksen vuosien varrella.

Keveän luonteen ei saa silti antaa huijata itseään. Peli vaatii näppäriä sormia ja henkistä notkeutta, jotta kaikki lukemattomista comboista voisi muistaa ja vieläpä toistaa oikealla hetkellä. On kuin pelaisi shakkia Bruce Leetä vastaan, ja sormet sekä aivot tulevat olemaan ruhjeilla, voititpa tai hävisit.

Sama juttu pätee monen taistelupelin kanssa, mutta tässä satunnaisella runnomisella on paljon vaikeampi voittaa kuin esimerkiksi Street Fighterissa, josta saattoi nauttia puhtaasti omasta kykytasosta huolimatta. Tällä kertaa yksinpelinkin vaikeustaso nousee sellaista vauhtia, että ilman kunnon treenausta oma tiimisi päätyy märäksi läntiksi alta aikayksikön.

Treenaukseen kuuluu Mission Mode, jossa pyritään täyttämään lukuisia erilaisia tavoitteita eri hahmoille, ja samalla opitaan käyttämään näiden erilaisia comboja. Se on tehokas tapa päästä näistä kärryille, joskin samalla oppii myös sen, että niistä kaikkia ei tehdä perinteisellä ohjaimella, vaan arcade-lankku on tarpeellinen.

Faneille pelin valikoimaan tehdyt uudet lisäykset ja säädöt todistavat että Capcom on tehnyt taustatyönsä hahmojen suhteen, tai ainakin luntannut ankarasti Marvelin papereista. Huomionarvoista on, että Nemesis on ainoa hahmoista joka kääntää selkänsä vihollisille perääntyessään, korostaen sitä kuinka hän ei usko kenenkään voivan olevan itselleen vaaraksi. Hän myös murisee kuuluisan STARS-repliikkinsä joutuessaan vastakkain Chris Redfieldin kanssa. Rautamies letkauttelee Novalle tämän nimen merkityksistä eri kielissä, ja myös Dante ja Virgil verbaalimiekkailevat ennen taistelua. Hämis saa sekä Ihmenelos- että symbioottipukunsa, ja Haukansilmä saa tukea Muurahaismieheltä Hypercombossaan.

On sanottu, että uusi hahmolista nojaa enemmän komedian suuntaan Capcomin puolella, mutta että Marvelin uudet kasvot eivät ole lainkaan niin lupaavia. Se on vahva sekoitus, mutta esimerkiksi Tohtori Oudon ja Phoenix Wrightin lyhyiden perushyökkäysten ja alkujaan heikkojen supereiden todellisen potentiaalin löytämiseen menee aikaa. Strider on nopea ja comboystävällinen kuten aina ennenkin, ja Ghost Riderin pitkän matkan ketju sallii tämän napsia vihollisiaan niin suoraan kuin vinottainkin. Iron Fist salli puolestaan Capcomin livauttaa sisään Tekkenin Marshal Lawn uudessa asussa, ja kyseessä onkin ehkä paras kaikista uusista nimistä.

On hieman vaikeaa niellä tämä kokonaan uutena pelinä, eikä vain laajennuksena alkuperäiseen, mutta sen kohtuullinen hinta auttaa ainakin hieman. Siltikään emme suosittele tätä pakko-ostoksena aivan kaikille. Fanipalvelulla pääsee vain niin pitkälle. Ne jotka haluavat vain mättää tutuilla hahmoilla ja selvitä helpoista matseista tuttujen kanssa saattavat kyllästyä nopeammin kuin alunperin uskoivatkaan.

Ne jotka puolestaan ovat vannoutuneita taistelupelien ystäviä löytävät tästä paljon kokeiltavaa ja opittavaa, josta varmasti riittää myös juteltavaa toisten veljeskunnan jäsenten kanssa, ainakin siihen asti että seuraava päivitys iskee, oli se sitten digitaalinen tai käsinkosketeltava.