V Rising on viimeinkin valmis

Kun Diablon yhdistää Minecraftin kanssa, saadaan jotain V Risingin kaltaista. Kyseessä on isometrinen toimintaroolipeli selviytymisen elementeillä. Kun päälle laitetaan vielä vampyyreja, saadaan hyvällä laadulla tehty peli, joka erottuu joukosta. Samaan aikaan kyseessä on teos, jossa on mukana mobiilipeleistä tuttua ärsyttävää pelattavuutta. Kahden vuoden Early Access -vaiheen jälkeen on aika saada valmista.

Pelaaja on vampyyri, joka herää 100 vuoden unesta. On rakennettava oma kuningaskunta uudelleen, ja levitettävä omaa vaikutusvaltaa kautta maanpiirin. Lyhyen aloitusjakson jälkeen itse pelaaminen alkaa vauhdilla. Mutta toisin kuin Diablossa, V Risingissa ei ole roinaa kerättäväksi, eikä luolastoja koluttavaksi paremman tavaran toivossa. Vampyyri on elikko, joka rakentaa omin käsin kokonaisen linnan.

Varsinaista tarinaa ei ole. Tarkoituksena on pelata palvelimilla 40 muun pelaajan kanssa, jotka sitten joko tekevät yhteistyötä tai tappelevat keskenään. Kartalle on ripoteltuna pomovastuksia, joiden kaataminen järjestyksessä on jonkinlainen tarinan korvike. Lisäksi pomovastus ilmaantuu jonkin ajan kuluttua uudelleen paikan päälle, joten jos pelikaveri on ehtinyt käydä apajilla, pääsee kuitenkin itsekin toimiin hetken kuluttua. Valitsin pelata yksin arviota varten.

Kun pelaaja metsästää hirviöitä ja ruokaa, on pelaaminen toimivaa toimintaroolipelaamista, mutta piankin on alettava rakentamaan ja nikkaroimaan. Kahdella pääasiallisella pelin ominaisuudella on kummallakin puolensa ja puolensa.

Rakentaminen on varsin hyvää, yllättävän monipuolista ja syvällistä. Roolipelaaminen ei aina ole kummoista, mutta taistelut itsessään ovat nopeatempoisia ja hauskoja. Siirtymä kahden pelitilan välillä ei aina tuota iloa pelaajalle. On saatettu tehdä kotimatka epäonnistuneen ja haastavan pomotaiston jälkeen, mutta varusteiden päivittäminen kotona ei onnistukaan, sillä jalostettua kuparia on omissa varastoissa liian vähän. Ennen jalostusta on kuitenkin hankittava kuparia yleensä, lankkuja on tehtävä puista ja niin edelleen. Tällä tavalla pelaaja joutuu äkkiä keskittymään rakenteluun, kun halua olisi ollut rientää taisteluun.

V Risingissa ei kerätä kokemuspisteitä vahvemmaksi tulemisen toivossa. On kerättävä raaka-aineita oman linnan laajentamiseksi, ja parempien varusteiden saamiseksi. Sitä perinteistäkin hahmonkehitystä tapahtuu juomalla muiden elikoiden verta. Mitä eliötä onkaan viimeksi nauttinut, sen mukaan saa omalle hahmolle lisäkykyjä. Kun voittaa pomovastuksen ja herkuttelee sen verellä, saa pysyviä uusia taikakykyjä.

Kahden erilaisen pelaamisen dualismi toimii melko hyvin. Peruspelimekaniikka on hyvin tehty, mutta se vaatii joskus ikävän paljon ajattelua. On laitettava raaka-aineita tähän koneeseen, jonka tuottama tavara laitetaan toiseen koneeseen, jotta lopulta saisi haluamiaan raaka-aineita sen varsinaisen kohteen rakentamiseksi. V Risingia ei voi pelata vartti kerrallaan. Ja kun kuolema korjaa, kaikki paitsi aseet jäävät kuolinpaikalle. On siis palattava samoille jäljille. Tämä ei ole huono asia itsessään, mutta muuttaa peliä vaivalloisemmaksi. Pelaaminen on enemmän nikkarointia kuin taistelemista.

Toisaalta oman pelaamisensa voi muokata vapaasti mieleisekseen. Senkin voi määrittää, miten paljon pelaajia palvelimella voi olla, ja voivatko he hyökätä toistensa kimppuun. Seurauksena on, että ominaisuuksien muokkaaminen tuntuu huijauskeinojen käyttämiseltä, ja näin peliin aiottu tasapaino vaikeustason suhteen muuttuu. V Rising on selvästi suunniteltu kavereiden kanssa pelattavaksi. Tällöin onkin varmasti hauskaa, jos vain kaikilla on riittävästi kärsivällisyyttä.

Sekin on sanottava, että ainakin yksin pelatessa V Rising on teknisesti erittäin hyvässä kunnossa. Pelasin Steam Deckillä korkeimmilla grafiikka-asetuksilla ruudunpäivityksellä 45 fps. Huolimatta turhan pienistä valikoista, on peli hyvin Steam Deckille toimivaksi saatu.

V Risingia voi suositella. On kuitenkin aloittaessa tiedettävä, mitä on tulossa ja mitä ei. Taisteleminen on kivaa, mutta ei riittävän kivaa pitämään tylsistymisen loitolla, jos ei samaan aikaan ole kiinnostusta rakentaa omaa linnaa.