Venba on tunteisiin vetoava kokkailutarina maahanmuuttajaperheestä

Britanniassa syntyneenä ja kasvaneena valkoisena miehenä en ole koskaan kokenut rasismia. En ole koskaan kokenut, millaista on ollut maahanmuuttaja, joka on jättänyt kaiken vanhan taakseen uuden ja paremman elämän toivossa. Uutisissa näitä teemoja käsitellään usein, mutta eläytyminen näihin ihmiskohtaloihin on paikallisena vaikeaa. Visai Games haluaa muuttaa tämän tarinavetoisella kokkailutarinalla Venba.

Kauniisti animoitu indiepeli keskittyy intialaiseen perheeseen ja ennen kaikkea äitiin, joka on nimeltään Venba. Perhe lähti Intiasta 1990-luvulla aloittaakseen uuden elämän Kanadassa. Peli käsittelee perheen kohtaamia vaikeuksia ja yllätyksiä. Itse pelaaminen keskittyy kahteen osa-alueeseen: haarautuvaan dialogiin ja kokkailuun.

Tarina on lyhyt, ja koko pelin pääsee loppuun vain muutamassa tunnissa. Pelaaja aloittaa nuorena Venbana, joka nuoren aviomiehensä kanssa kamppailevat taloudellisen epävarmuuden kanssa. He kun ovat vieraassa maassa koulutettuja, ja koettavat löytää työtä modernista teollisuusmaasta. Jonkin ajan kuluttua nähdään aikahyppäys, ja perheessä on myös nuori poika. Hänellä on edessään sopeutuminen maahanmuuttajien lapsena ja Kanadan kansalaisena. Tunteisiin vetoavan jakson jälkeen tehdään uusi aikahyppäys, ja nuori poika on valmis aloittamaan yliopiston. Samalla tapahtuu irtiotto perheestä matkalla kohti omaa vapautta. Aikahyppäyksiä tehdään aina siihen saakka, kunnes vanha Venba pääsee lepoon haastavan ja vaativan elämän jälkeen.

Tarina on vetoava, ja samalla surullinen. Tunteisiin vetoava, mutta samalla palkitseva. Tarina tuntuu aidolta ja rehelliseltä. Harmillisesti puhuttua dialogia ei ole, ja kaikki kulkee tekstinä. Silti henkilöhahmot persoonineen ja motiiveineen tulevat selviksi. On sanottava, että suurin osa pelin persoonallisuudesta ei tule sen henkilöhahmoista, vaan kokkailujaksoista. Kyse on pulmatehtävistä, joissa on mukana erilaisia muistoja.

Venba kokkailee ja luo joukon tamililaisia ruokalajeja. Toisin sanoen vähän kuin Cooking Mama, mutta korkean pistesaldon tai arvosanan keräämisen sijasta kyseinen kokkailu kertoo yhden vaiheen Venban elämästä. Yhdessä vaiheessa hän on raskaana, ja toisessa hän valmistaa poikaansa yliopistoon. Venballa on ateria kaikkeen, ja apuna on sukupolvien ajan suvussa kulkenut kovia kokenut keittokirja. Teos on kuitenkin nähnyt parhaat päivänsä, ja osa ohjeista on kadonnut tai sotkeutunut. On siis päästävä Venban muistoihin tai ratkaistava pulma omin päin. En voi kommentoida ruokalajien autenttisuutta sinänsä, mutta taiteellinen tyyli on loistava saaden jokaisen ruokalajin näyttämään erittäin maukkaalta.

Ruokaohjepulmat saisivat olla monimutkaisempiakin. Jotkut ratkaisut ovat niin suoraviivaisia, että niitä ei oikein voi haasteeksi edes kutsua. Toki pulmien halutaan palvelevan tarinaa, mutta se on mahdollista silloinkin, kun pulma tarjoaa haastetta.

Venba on helposti lähestyttävä indiepeli, joka herättää niin ajatuksia kuin tunteitakin. Kokkaileva pelattavuus ja otteessaan pitävä tarina yhdessä värikkään taiteellisen tyylin kanssa luovat kokemuksen, joka on sen 1-2 tunnin arvoinen.