
David Caballero syö popcornia aamiaiseksi ja pohtii eroa videopelitapahtumien ja elokuvafestivaalien raportoinnilla.
"Hei ystävät, olen lähdössä Cannesin Cineum-teatterista.
Osallistuin juuri päivän ensimmäiseen näytökseen.
Se on elokuva nimeltä La Ola, Aalto, argentiinalainen ja chileläinen."
"Se on protestielokuva, se on hyvin Cannesin, hyvin tyypillinen.
Mulla on ajatuksia jaettavana, taidan arvostella sen.
Minusta siinä on pari hyvin voimakasta hetkeä, mutta se myös tavallaan laimentaa itseään.
Mutta annan teille laajemman arvosteluni."
"Jotain mielenkiintoista tunsin tätä elokuvaa katsoessani.
Ei itse elokuvan takia, vaan ajankäytön takia.
Kuten kaikki tiedätte, olen tottunut enemmän raportoimaan videopelitapahtumista.
Harvoin meillä on näissä tapahtumissa yli 20, 30, ehkä 45 minuuttia aikaa kokeilla uutta peliä."
"Tiedäthän, Gamescomit ja E3:t, jopa pienemmät Summer Game Festit jne.
Normaalisti, jos se ei ole omistettu tietylle pelille, sinulla ei olisi paljon pidempää aikaa, eikö?
Ja silloin kun tuntee kiireen, että on pakko olla ohi, on päästävä seuraavaan tapaamiseen.
Ne on yleensä peräkkäin, kunnes saa kaiken irti ajastaan."
"Tiedät siis mihin olen menossa?
Näin on käynyt minulle kokonaisen kaksituntisen seulan ajan.
Ymmärrän sen, yritän olla rauhallinen, mutta samalla olen työmielessä, vaikka on sunnuntai.
Ja mietin, että pitäisikö minun lähteä? Menenkö seuraavaan tapahtumaan?
Yritänkö ehtiä seuraavaan tapaamiseen?
Miten voin viettää kaksi tuntia täällä ja ehkä toiset kaksi tuntia myöhemmässä seulonnassa?
Se vie paljon aikaa tapahtuman aikana, eikö?
Mutta tietysti se on mitä on."
"Kyse on tahdin ymmärtämisestä ja siitä miten elokuva toimii.
Saattaa kuulostaa oudolta, mutta minusta tuntui, että halusin jakaa sen.
Seuraavaksi lähden takaisin festivaalipaikalle, joten pidän teidät ajan tasalla."