Kirjaudu sisään
Marínez Bueno kehittyi supersankari-alkuperältään merkittäväksi kauhutaiteilijaksi. Tässä keskustelemme tästä muutoksesta, inspiraatioista ja DC Comicin Vertigo-lehden merkityksestä.
"Hei ystävät, olen San Diego Comic-Conissa Málagassa.
Tämä on toinen päivä ja se on erittäin kätevää, koska, tiedättehän, Eisner-palkinnot jaetaan San Diegon Comic-Conissa San Diegossa."
"Ja meillä on voittaja mukanamme, joten se on todellinen ilo.
Te voititte palkinnon elokuvasta The Nice House on the Lake.
Mutta ensin halusin kysyä teiltä eilisestä paneelistanne, koska puhuit nykykauhusta."
"Mikä oli mielestäsi tärkein anti?
jonka haluaisit jakaa tuosta paneelista?
Että se tekee kauhumuutosta uusille sukupolville.
Tarkoitan, että se oli aika mielenkiintoinen paneeli koska jaoin kolmen muun luojan kanssa Kaikki meistä ovat työskennelleet James Tynion IV:n kanssa, joka on luultavasti tämän hetken tärkein kauhukirjailija sarjakuvissa."
"Ja luulen, että James, tavallaan, ja meidän avullamme, - muokkaamme uudelleen sitä, mitä kauhu ja pelko on sarjakuvissa.
tutkimalla hänen sisäisiä pelkojaan ja myös nyky-yhteiskuntamme pelkoja, kuten tutkimalla eristyneisyyttä, tutkimalla tämän ajan ahdistusta."
"Kyse ei ole hyppykauhuista tai hirviöistä tai verestä tai verestä, vaan sen sijaan kyse on nykyään ihmisten pelkojen tutkimisesta.
Mitä me pelkäämme yhteiskuntana?
Tämä oli siis mielestäni pääajatus, joka kulki paneelissa."
"Ja se vie minut seuraavaan, jonka juuri mainitsit, tutkit näitä tunteita ja itse asiassa tätä erityistä työtä, The Nice House on the Lake, se on hyvin hahmovetoinen.
Miten lähestyit tätä taiteellisesti?
Koska se ei taida olla ihan tavallista."
"Tässä tapauksessa olit hyvin, hyvin keskittynyt hahmoihin ja heidän ilmeisiinsä.
Joo, aivan oikein. Minulle se on luultavasti suurin haaste, jonka olen koskaan kohdannut.
Ehkä sarjakuviin murtautuminen oli ensimmäinen, sitten tämä, koska loimme jotain tyhjästä."
"Meidän on luotava kokonainen maailma.
Ja se oli aika erikoinen maailma, koska aina kun luo sarjakuvan, yleensä on päähenkilö, jolla on puku tai rekvisiitta.
Joten totuin siihen, että tein supersankareita."
"Mutta sen sijaan tällä kertaa 12 ihmistä talossa, tavallisissa vaatteissa.
Suurin osa on samanikäisiä, samaa sosiaalista asemaa.
Joten heidän ei pitänyt näyttää samalta, mutta tavallaan aika samanlaisilta.
Minun piti siis tehdä niistä erilaiset."
"Ja niiden on oltava tunnistettavissa lukijalle.
Ja niiden on oltava eläviä, koska kuten sanoit, tämä on hyvin hahmovetoinen sarja.
Ja ne tunteet kantavat sinua läpi sen mitä kerromme, mitä tarinaa kerromme."
"Ja he viettävät suurimman osan ajasta loukussa sisällä talossa.
Eli kyse on talosta ja ihmisistä.
Lähinnä koko ajan puhutaan huoneissa.
Joten minun on parannettava peliäni ilmeiden ja kehonkielen suhteen, ja kameran kuvauksia, ja tehdä ympäristöstä lukijaa kiinnostava."
"Lopulta he lukevat, en tiedä, 200 sivua ihmisiä, jotka puhuvat, puhuvat, puhuvat.
Se voi olla lukijalle vähän liikaa.
Moni ihminen puhuu.
Tehtäväni on siis toimittaa jotain visuaalisesti houkuttelevaa, ja myös että kerronta sujuu kunnolla."
"Ja sen lisäksi yrittää hallita sitä valtavaa näyttelijäkaartia, jotta lukija ei eksyisi.
Tein parhaani.
Toivon, että olisin tehnyt parempaa työtä nyt jälkikäteen ajateltuna."
"Mutta tein mitä pystyin.
Toinen asia josta halusin kysyä sinulta, San Diego Comic Con ei enää kerro sarjakuvista.
Kyse on myös elokuvista, mangasta, videopeleistä ja animaatiosta."
"Ja itse asiassa aloitit storyboard-taiteilijana paljon ennen kuin sinusta tuli sarjakuvataiteilija.
Mitä voit kertoa minulle tuosta siirtymästä?
Tai mitä toit kokemuksestasi elokuvista, ehkä jotain sellaista mitä opit, joka eroaa muista muualla aloittaneista taiteilijoista."
"Joo.
Itse asiassa vuonna 2013, kun olin juuri pääsemässä sarjakuviin, Työskentelin juuri The Impossible -elokuvassa Juan Antonio Bayonan kanssa, Tiedäthän, elokuvissa tsunamista ja muusta."
"Hän on täälläpäin. Luulen että hän on täällä.
Ja oli mahdollisuus jatkaa hänen kanssaan työskentelyä.
Penny Dreadful -sarjassa, jota hän teki aikoinaan, ja aloittaa uran, tärkeämmän uran elokuvien juontamisen parissa."
"Mutta minun oli valittava.
Joten valitsin sarjakuvat.
Ja kaipaan sitä vähän, koska oli todella mielenkiintoista työskennellä elokuvan parissa tekijälle, mutta myös se, että pystyi arvostamaan muun tiimin työtä, kuten taiteellisen johtajan ja rekvisiitan tekijöiden, se oli kiehtovaa minulle tekijänä, olla elokuvan pedon sisällä."
"Mutta luulen, että opin storyboardien tekemisestä sen, ensinnäkin työn toimittaminen ajallaan.
Se on todella tärkeää sarjakuville.
Määräajat ja muut elokuvassa, joten se oli kuin sarjakuvien koulutusleiri."
"Ja sitten, luulen, että kerrontani on vahvempaa, koska tein paljon tarinankerrontaa ennen sitä.
Jos keskityn vain ehkä kuvitukseen, jota tein paljon, vain tavallista kuvitusta tai sarjakuvia, Minulla olisi... En tiedä miten mun kerronta voisi olla, mutta luulen että se on vahvempi sen takia."
"Siis kaikki on...
Joka askeleella oppii.
Nuo olivat ne askeleet, jotka veivät minut tänne, joten olen iloinen, että otin ne."
"Se on fantastinen lähestymistapa, ja näillä uusilla piirteillä, joita olet saanut viime töiden myötä, ja kaikella, mitä olet tehnyt aiemmin, miten sanoisit henkilökohtaisen tyylisi kehittyneen?
Miten määrittelisit imprinttityylinne tällä hetkellä?
Minulle The Nice House on the Lake oli projekti, joka muutti kaiken taiteellisen lähestymistapani, koska siirryin perinteisestä tussi- ja tussityöskentelystä digitaaliseen."
"Olen työskennellyt digitaalisen kanssa jo vuosia, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun tein kokonaisen sarjakuvan.
Värjäsin sen itse digitaalisesti.
Joten moni asia muuttui."
"Sain valtavan ahdistuskohtauksen kun olin....
Joo, joo, joo.
Mutta sain vain tukea muulta luovalta tiimiltä, toimittajiltani ja Jamesilta, joten luotin yhä enemmän ja enemmän itseeni."
"Joten siitä todella matalasta lähtökohdasta, koska tunsin sen aiheuttaman ahdistuksen, kun tein supersankarisarjakuvia, Yritin sopeutua Yhdysvaltain markkinoille."
"Yritin tehdä todella talon sisäistä tyyliä DC Comicsille.
Tarkoitan, että olen DC:n taiteilija.
Tältä DC Comicsin pitäisi näyttää.
Mutta tässä projektissa vapautin itseni käyttämällä kaikenlaisia työkaluja, digitaalisia työkaluja, kaikenlaisia kyniä, kaikenlaisia siveltimiä, ja se oli minun..."
"Minusta tuli enemmän oma itseni tämän projektin myötä.
Ja ilmeisesti lukijat liittyivät siihen enemmän kuin aiempaan työhöni.
Joten olen iloinen, että tein sen."
"Se on kuin uusi repeämä, uusi askel, uusi versio sinusta, joka ei koskaan katso taaksepäin.
Joo, joo, luultavasti.
Jotain sellaista se on."
"Mutta nykyään alkaa tuntua siltä.
että tunnen oloni mukavammaksi tämän uuden tyylin kanssa, ja haluan kokeilla jotain muuta.
Koska tällä hetkellä tunnen oloni mukavammaksi, sillä hetkellä kyllästyn, hetki jolloin työni näyttää tylsältä."
"Joten yritän muuttaa asioita jos voin.
Missä? Mitä on tulossa seuraavaksi?
Ei, en voi oikeastaan...
Mä saan sut siinä kiinni."
"Ei, ei, työstän vielä jatko-osaa...
Kiva talo järven rannalla -teoksen parissa, jonka nimi on Kiva talo meren rannalla, jonka julkaisee tällä hetkellä DC Comics, ja se päättyy tähän..."
"Vertigon alla?
Kyllä.
Se on ensimmäinen Vertigon kirja.
Vertigo, painos, tulee takaisin ensi vuonna, ja tämä on painoksen lippulaiva."
"Joten se palaa ensi vuoden alussa, ja me lopetamme tämän kauden, ja sitten...
Kuka tietää?
Kuka tietää.
Voitko kertoa minulle tuosta siirtymästä?
Vaikuttiko se sinuun mitenkään, siirtyminen Black Labelista Vertigoon?
Vai onko kyse vain nimeämisestä ja brändäyksestä?
Emotionaalisesti paljon."
"Koska Vertigo merkitsee minulle paljon, merkitsee paljon monille lukijoille ympäri maailmaa.
Aluksi tuntui kuin olisin ollut New Yorkissa - painatuksen esittelyä varten."
"Ilmoitettiin, että Vertigo oli tulossa takaisin, ja se oli jännitystä kaikkialla paneelissa.
ja lattialla, se oli ylivoimaista.
Mutta loppujen lopuksi työskentelen samojen ihmisten kanssa, samojen toimittajien kanssa, samojen..."
"Joten aina kun istun työpöydän ääressä, Teen työtäni kuten silloin, kun olin Black Label.
Minulla on paljon luovaa vapautta tässä sarjassa.
Se ei ole muuttunut, ja se on asia, joka merkitsee minulle eniten."
"Joten mikään ei ole muuttunut asioissa, jotka....
Ja supersankarimenneisyydestäsi, jonka mainitsit lyhyesti, voisitko kertoa muiston, josta pidät kiinni viime aikoina?
Tämä on uusi Alvaro, Joten siltä ajalta, voitko kertoa vähän muistoja?
Muistoja? Siis minulla on paljon."
"Koska supersankarit on minun genreni.
Se oli minun genreni aikuisena, joten se on minulle hyvin arvokas.
Joten ensimmäinen sarjakuva jonka tein supersankareille..."
"oli todella, todella voimakkaita tunteita.
Siinä, että todella voimakkaat tunteet.
Sitten se oli eka kerta kun tein X-Menin.
Ultimate X-Men oli todella ensimmäinen kerta kun tein Marvel-sarjakuvaa."
"Mutta minulle luultavasti urani kohokohta...
oli Detective Comics 1000, koska se oli merkkipaalunumero jossa oli paljon vaikuttavia tekijöitä joita palvon kovasti, ja minäkin olin siellä."
"Minulle tuli ihan kananlihalle.
Mutta muistakaa, se oli todella, todella, todella erikoista.
Todella, todella erikoista.
Tuo on kaunista."
"Okei, viimeinen.
Mitä teillä, espanjalaiset taiteilijat, on että me näemme teidät, me olemme nähneet teidät yhä enemmän viimeisen vuosikymmenen aikana."
"sekä DC:n että Marvelin ja amerikkalaisten levymerkkien kanssa?
Joo, se on mielenkiintoista, koska kyseenalaistan sen itsekin monta kertaa.
Aluksi ajattelin, että okei, me ollaan halpoja."
"Mutta jotkut meistä, emme ole enää halpoja.
Ei enää.
Yritä palkata Jorge Jimenez tai Pepe Larraz.
Mulla on ne tänään."
"Myöhemmin tänään kysyn heiltä tästä.
Ei, ei, ei, ei.
No, rehellisesti sanottuna, Luulen, että toimitamme jotain muuta pöytään, koska Espanjassa on paljon..."
"Monet sanovat niin.
Luultavasti kollegani ovat samaa mieltä kanssani.
Meillä on vaikutusvaltaa Yhdysvaltojen markkinoilta, Ranskan markkinoilta, Japanin markkinoilta, myös omaa perintöämme."
"Taiteellinen.
Taiteellinen perintö Espanjassa, joka on vahva vuosisatojen ajan.
Vuosisatojen ajan.
Meillä ei siis ole..."
"Emme tunne mitään pidättyvyyttä toimittaa...
Tarkoitan, jos katsot Jorge Jimenezin työtä, se on täydellisiä supersankareita, tislattu täydelliseen muotoon."
"Mutta jos vähän raaputtaa, siellä on paljon mangaa, siellä on myös paljon eurooppalaisia taiteilijoita.
Ja sitten, jos katsot Pepen töitä, se on sama."
"Pepe on saanut vaikutteita monilta, monilta, monilta ranskalaisilta taiteilijoilta.
Pepe on suorittanut taidehistorian tutkinnon.
Hän tietää paljon taiteesta.
Joten voitte nähdä, että se tuo jotain muuta pöytään."
"Ja se on todella kummallista, koska taiteilijoita on pari tuhatta, espanjalaisia taiteilijoita, jotka työskentelevät Yhdysvaltain markkinoilla, eikä kukaan näytä samalta."
"Tuomme siis paljon persoonallisuutta.
Myös kouluissa.
En tiedä miksi, mutta jos katsoo Gabriel Baltan työtä, tai Jorge Fornés tai Pepe Larraz, sillä ei ole mitään tekemistä..."
"Joten, luulen, että tuomme tuon persoonallisuuden.
Minusta se on mukava tapa päättää tämä.
Kiitos paljon ajastasi, Álvaro.
Nauttikaa Comic-Conista."
