Kirjaudu sisään
Koska Fight Club täyttää tässä kuussa 30 vuotta, juhlistimme sen perintöä alkuperäisen kirjailijan Chuck Palahniukin kanssa Avilésissa, jossa keskustelimme myös profeetallisesta kirjoittamisesta, vaikeiden kysymysten esittämisestä sekä ääneen kertomisen ikuisesta perinteestä.
"Hei, Gamereactorin ystävät, olen Avilésissa, Asturiassa, Espanjassa, Celsius 232 -tapahtumassa, ja tänään minulla on ilo saada vieraakseni Chuck, joka on kirjoittanut yhden teidän ja minun kaikkien aikojen suosikkitarinoista, nimittäin tietenkin Fight Clubin."
"Kiitos paljon, että liityit seuraamme, Chuck.
Ensinnäkin, ennen kuin puhumme Fight Clubista, haluaisin kysyä sinulta uusimmasta kirjastasi, joka on nyt julkaistu useammilla kielillä.
Mitä voit kertoa aiempien teostesi faneille tästä uudesta kirjasta?
Tämä uusi kirja on jännityskirja, jossa nuorelle naiselle annetaan vaihtoehto joko tulla uskomattoman kuuluisaksi, mitä hän ei halua, tai tehdä elämässään juuri sitä, mitä hän haluaa."
"Ajatuksena on: entä jos voisit saada mitä tahansa, mitä tahansa maailmassa, paitsi sen, mitä todella haluat eniten? Ottaisitko sen?
Se on iso lähtökohta. Mistä sait inspiraation tähän?
Onko kyseessä joku todellinen henkilö, jonka tunnet?
Se perustuu oikeastaan kaikkiin ystäviini, joilla on yliopistoikäisiä opiskelijoita, yliopistoikäisiä lapsia, ja jotka joutuvat juuri nyt valitsemaan, haluavatko he tutkinnon ja tulevaisuuden, jossa he tekevät jotain, jolla ansaitaan rahaa, vai jotain, mitä he rakastavat tehdä."
"Se on kai kaikille yksi elämän suurimmista kysymyksistä.
No niin, kysynpä sinulta Fight Clubista.
Siitä on melkein 30 vuotta, kun se julkaistiin ensimmäisen kerran, jos en erehdy?
Ensi kuussa tulee 30 vuotta."
"Luuletko, että nykypäivän lukijat ymmärtävät teosta vielä väärin enemmän kuin silloin, kun se julkaistiin ensimmäisen kerran?
Ei, mielestäni ihmiset ovat käyneet läpi monia erilaisia vaiheita.
Ja luulen, että he arvostavat sitä nyt, koska se on eräänlainen perintökirja.
Se on klassikko. Se on matkalla klassikoksi."
"Selvä. Monet teoksistasi tuntuvat profeetallisilta.
Oletko koskaan kirjoittanut satiiria vain huomataksesi, että todellisuus on saavuttanut sen?
Historia toistaa aina itseään.
Joten profeetallisuuden salaisuus on tarkastella sitä, mitä ei ole tapahtunut 20 vuoteen ja kirjoittaa sitten jostain, mikä tapahtui 20 vuotta sitten ja se on juuri tapahtumassa uudelleen, ja he ajattelevat, että olet profeetta."
"Luultavasti, joo, tietenkin, joo.
Ja yrität myös aina saada lukijat tuntemaan olonsa epämukavaksi, luulisin, tarkoituksella.
Luuletko, että se on nykyään vaikeampaa?
Onko heitä vaikeampi järkyttää, vai löytyykö aina keinoja, kuten juuri sanoit profeetallisuudesta, se on eräänlainen kiertokulku."
"Kyse ei ole siitä, että lukijat tuntisivat olonsa epämukavaksi.
Kyse on siitä, että saan itseni epämukavaksi.
Minun on houkuteltava itseni menemään paikkaan, johon en normaalisti valitsisi mennä.
Ja tekemällä niin toivon voivani houkutella lukijat samaan paikkaan."
"Mutta ei, kyse on oikeastaan siitä, että haastan itseni.
Selvä.
Mistä aiheista sinun mielestäsi on edelleen vaikea kirjoittaa?
Niistä aiheista, joista pitäisi kirjoittaa."
"Paras kaunokirjallisuus syntyy, kun löydetään metafora, jonka avulla voimme kirjoittaa jostakin josta ihmiset eivät uskalla puhua avoimesti.
Suosikkiesimerkkini onkin aina ollut Rosemary’s Baby.
Tunsin kirjailijan Ira Levinin."
"Kysyin häneltä aina, eikö ”Rosemary’s Baby” ollutkin vertauskuva talidomidin aiheuttamista synnynnäisistä epämuodostumista.
Ja hän oli aina hyvin salamyhkäinen.
Mutta suurin piirtein Rosemary’s Baby antoi koko maailmalle mahdollisuuden surra ja tuntea sitä kauhua, jota he eivät voineet avoimesti ilmaista talidomidin yhteydessä."
"Ja siitä juuri tuon tarinan valtava voima kumpuaa.
Joten jos löydät sen asian, josta ihmiset eivät uskalla puhua, koska se on vielä liian tuore, se on juuri se asia, josta kannattaa kirjoittaa.
Monet tarinoistasi tuntuvat siltä, kuin ne olisi kerrottu ääneen."
"Onko suullinen tarinankerronta osa luovaa prosessiasi?
Aloitatko suullisella tarinankerronnalla ja siirrät sen sitten sanoiksi kirjaan?
Vai toimitko niin?
Ennen kuin aloin kirjoittaa, rakastin eniten stand-up-koomikoiden jotka esittivät yhden hengen esityksiä, yleensä Broadwaylla."
"Siellä oli esimerkiksi Lily Tomlin esityksellään Search for Intelligent Life in the Universe.
Whoopi Goldbergilla oli oma esityksensä.
Spalding Graylla oli useita esityksiä.
Mutta oli esityksiä, joissa yksi henkilö kertoi sarjan tarinoita, joista osa oli hauskoja ja osa taas sydäntä särkeviä."
"Ja juuri sellainen suullinen tarinankerronta oli aina suosikkini.
Ja kun tähän yhdistää sen, että nuoruudessani kaikki suosittuja kappaleita olivat balladeja.
Kasvoin siis folk-musiikin aikakaudella, jolloin jokainen radiossa soiva kappale kertoi tarinan.
Lapsuuteni oli täynnä balladeja, ja aikuisena ihailin todella ihmisiä kuten Whoopi Goldbergiä joka pystyi vetämään yhden hengen shown, saamaan ihmiset nauramaan ja sitten kauhistuttamaan heidät."
"Se on muokannut työtäni täysin.
Onko tämä harjoitus, jonka teet, kun alat kirjoittaa?
Teet sen ja yrität aistia, miltä se kuulostaa omalla äänelläsi?
Ja saat sen palautteen omasta äänestäsi?
Omalla äänelläni, mutta mikä tärkeintä, äänellä, joka kuulostaa täysin järkevältä."
"Siinä on selkeyttä.
Työskentelin pitkään radiossa.
Ja kun kirjoitat tekstiä radiojuontajalle, sinun on luettava se ääneen samalla kun kirjoitat.
Koska jos teksti on sekavaa tai vaikealukuista, lähetysjuontaja tulee vihaamaan sinua."
"Kasvoin siis uutistoimituksessa, jossa meidän piti lukea ääneen kaikki, mitä kirjoitimme.
Ja se oli myös osa työtäni.
Ja teidän äänenne musikaalisuudesta ja sävystä voi kuulla, että teillä on hyvin koulutettu ja erittäin kaunis ääni.
Olet varmaan tietenkin saanut koulutusta myös siinä."
"Palatakseni Fight Clubiin, siitä on julkaistu jatko-osia kirjana, mutta ei elokuvasovituksina.
Luulen, että saat tämän kysymyksen usein ja fanit kysyvät sinulta, tuleeko niistä elokuvasovituksia?
Haluatko, että ne sovitetaan elokuviksi?
Ja lisäksi, mitä fanit voivat odottaa löytävänsä jatko-osista, kun he tuntevat vain ensimmäisen osan?
Fight Clubin perintö on hyvin monimutkainen, koska sen rahoitti New Regency."
"Ja New Regency romahti, koska suuri osa sen rahoista tuli laittomasta asekauppasta.
Elokuvan tuotti 20th Century Fox, jonka Walt Disney on sittemmin ostanut.
Ja Disneyllä ei ole aavistustakaan, mitä tehdä niin synkän teoksen kuin Fight Clubin kanssa.
Joten New Regency omistaa osan tekijänoikeuksista."
"Disney omistaa osan tekijänoikeuksista.
Ja kaikki taistelevat keskenään.
Joten tällä hetkellä se on matkalla Lontoon West Endiin näytelmäksi.
Se on luultavasti seuraava vaihe."
"Mutta vain, jos Disney ja New Regency antavat siihen luvan.
Joo, monimutkaista.
Oletko nähnyt niitä meemejä, joissa Edward Norton on mukana jalkapallon MM-kisoissa?
Kyllä."
"Puhumassa yksin?
Näin ne meemit.
Ne tulivat kaikilta tutuiltani.
Pidätkö niistä?
En voi uskoa, että 25 vuotta myöhemmin se on yhä ajankohtaista."
"Se levisi todella nopeasti.
Joten se on todellakin yhä ajankohtainen juttu.
Se on uskomatonta.
Monet toistivat samaa vitsiä."
"Se on siis kaikkialla.
Se on uskomatonta.
Tänä syksynä on tarkoitus ilmestyä valtava kirja, jota ohjaaja David Fincher on tuottanut.
Kirjan nimi on The First Rule Is..."
"Ja se sisältää luultavasti 800 sivua haastatteluja kaikkien elokuvan tekijöiden kanssa sekä valtavan määrän kuvia kulissien takaa.
Se on siis kirja, joka päätyy monien kahvipöydille.
Siitä tulee valtava kirja."
"Hienoa.
En tiennytkään tuosta, joten odotan sitä innolla.
Lopuksi, kun puhutaan sovituksista, ja tietenkin tuo tarina nousi aikoinaan valtavaan suosioon ja kuten juuri sanoimme, se on edelleen hyvin kiinnostava monille ihmisille."
"Onko teoksistasi, ehkä viimeisimmästä kirjastasi, jotain, jonka haluaisit nähdä sovitettuna vai haluatko mieluummin suojella niitä sellaiselta kohtelulta?
Ajattelen aina, että haluan kirjoittaa kirjoja.
Ja siksi haluan, että kirjani tekevät asioita, joita vain kirjat voivat tehdä."
"Ja muutaman ensimmäisen vuoden ajan, kun Fight Club oli ilmestynyt, elokuvamaailman ihmiset sanoivat, että siitä olisi mahdotonta tehdä elokuvaa.
Joten tavoitteeni on aina kirjoittaa kirja, josta olisi mahdotonta tehdä elokuvaa.
Ja se on valitettavasti edelleen tavoitteeni."
"Ehkä tilaisuus tulee, kun teos sovitetaan upeasti elokuvaksi, aivan kuten Fight Clubin tapauksessa.
Kiitos paljon ajastasi, Chuck.
Nauti Celsius-festivaalin loppuajasta.
Ja sinulla on pisimmät silmäripset, mitä olen koskaan nähnyt."
"Kiitos paljon.
Nämä ovat äidiltäni, en voi sille mitään.
Siinähän sinä olet.
Kippis.
Kiitos."
