Virtual Boy Switchillä/Switch 2:lla

Siitä lähtien, kun Virtual Console -konsepti lanseerattiin Wii:llä, ihmiset ovat pyytäneet mahdollisuutta pelata Virtual Boyta, ja kysyntä säilyi myös Wii U:n ja Switchin aikakaudella. Totuus on kuitenkin se, että asia ei ole täysin yksinkertainen ratkaista. Virtual Boy oli oikeastaan hyvä vain yhdessä asiassa, ja se oli kolmiulotteinen grafiikka.

Ja Nintendo huolehti luonnollisesti muodolleen uskollisena siitä, että se hyödynsi sitä maksimaalisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että pelit vaativat usein 3D-ominaisuuksia toimiakseen lainkaan. Jopa Wario Landin kaltaisessa tasohyppelypelissä on esteitä, jotka heiluvat kuvassa ja joita on lähes mahdotonta välttää, jos 3D-efekti poistetaan. Ehkä tämä on myös syy siihen, miksi Nintendolta kesti niin kauan lisätä Virtual Boy -tuki konsoleihinsa.

Nyt se on vihdoin saapunut, ja kuten ymmärrätte, se vaatii erityisratkaisuja, jotta se toimisi. Alkuperäinen Virtual Boy (josta voit lukea lisää kattavasta artikkelistamme) koostui jalustalle asennettavasta kuulokkeesta, joka muistutti hieman korkeissa rakennuksissa ja vastaavissa paikoissa usein olevia turistikiikareita. Siinä oli myös sisäänrakennetut näytöt. Tässä Nintendo on valinnut halvemman ratkaisun, ja My Nintendo Storen kautta myytävä Virtual Boy (josta on myös huomattavasti halvempi pahviversio) on oikeastaan vain tyhjä kuori.

Siinä ei ole omaa ohjainta (siitä lisää myöhemmin) eikä siinä ole elektroniikkaa. Näennäisesti identtisessä vempaimessa on edelleen kaikki pistorasiat ja säätimet - ne ovat vain koristeena, eikä niillä ole mitään funktiota. Sen sijaan ideana on, että avaat tämän laitteen yläosan ja asetat siihen Switchin tai Switch 2:n näytön (ensin mainittu vaatii yksinkertaisen ruuvatun pidikkeen vaihtamisen), joka toimii sitten Virtual Boy -laitteena. Laitteen ikoninen punainen grafiikka - Virtual Boyssa oli vain yksi väri - tulee värillisistä laseista, joiden läpi katsot.

Minulla on onni omistaa itse Virtual Boy ja olen vertaillut niitä vierekkäin. Voin kertoa, että ne ovat niin samankaltaisia, etten erota niitä toisistaan kuin kääntämällä niitä ja katsomalla niiden alapuolta. Se on todella lähes täydellinen kopio, jonka Nintendo tarjoaa, ja siinä on yksityiskohtia, kuten nuo oudot mustat kumiset suojukset sivuilla ja se puoliksi rikkinäinen jalusta, jota ei koskaan saa oikealle korkeudelle. Ainoa mahdollinen ero on, että mielestäni uudessa laitteessa on hieman vähemmän lämmin punainen sävy kuin alkuperäisessä.

Virtual Boyn pelaaminen on edelleen hieman surrealistinen kokemus. 3D-efektit ovat itse asiassa todella hyviä vielä nykyäänkin, ja ne ovat erilaisia kuin mikään, mitä voi kokea VR-maailman tai nykyaikaisten 3D-lasien ulkopuolella. Täällä 3D-efektiä voi säätää laitteiston sijasta ohjelmistolla, mikä toimii loistavasti jopa minulla, jolla on taittovirheitä ja joka käyttää laseja. Pehmeä kansi on tässä jopa parempi kuin alkuperäisessä laitteessa (mahdollisesti siksi, että vanha materiaali on kovettunut jonkin verran), ja se sulkeutuu siten, että valo pysyy tehokkaasti poissa.

Istuinpa kuitenkin kotonani missä tahansa, on vaikea löytää paikkaa, joka tarjoaisi hyvän ergonomian. Tämä oli ongelma alkuperäisen kanssa, ja se on edelleen kiusallista. Päätä on työnnettävä varovasti eteenpäin, jotta se pysyy lähellä, mikä on epämukavaa niskan kannalta, ja koska laitetta ei voi nostaa/laskea kunnolla, on suuri vaara, että tuolit ja pöydät eivät tarjoa juuri sitä korkeutta, jota tarvitaan mukavaan pelaamiseen.

Alkuperäistä pelattiin melko ainutlaatuisella ohjaimella, joka oli monin tavoin aikaansa edellä, selkeillä kahvoilla, kaksoisohjaimilla ja liipaisupainikkeilla. Olisi ollut ilmiömäistä, jos Nintendo olisi tarjonnut myös mahdollisuuden pelata sellaisella, mutta tällä hetkellä se ei tarjoa tällaista ohjainta (vaikka se saattaa harkita asiaa uudelleen, jos Virtual Boy -ratkaisusta tulee hyvin suosittu). Onneksi sen korvaaminen analogisilla tikuilla toimii hyvin useimmissa peleissä, ja väittäisin jopa, että se toimii paremmin Red Alarmin kaltaisessa pelissä, kun taas Teleroboxerista tulee mielestäni hieman epätarkempi.

Kuten aiemminkin, kädet kramppaavat hieman, kun leikin niillä, kun makaan laitteen edessä liian kauan. Se ei ole hyvä asento, mutta periaatteessa paras, sillä sylissä oleva ohjain tarkoittaa, että sinun on nojattava vielä kauemmas eteenpäin katsoaksesi Virtual Boyta. Tästä en tietenkään voi syyttää tätä lähes identtistä laitetta, sillä se on suunnitteluvirhe vuodelta 1995. Switch tarjoaa kuitenkin ratkaisun. Kun pelaan Joy-Con kummassakin kädessä ja kädet ovat rentoina sivuillani, en ensimmäistä kertaa yli 30 vuoteen tunne kipua käsivarsissa ja hartioissa pelatessani tällä laitteella.

Jopa silmäni ovat hieman tyytyväisempiä. Vihaisen punainen grafiikka sai aina silmäni vetistämään ja saattoi aiheuttaa päänsäryn, jos pelasin Virtual Boyta tunnin ajan. Tämä ratkaisu emuloi grafiikkaa ja, kuten mainittu, käyttää väreinä punaista lasia, mikä ei väsytä silmiä lainkaan samalla tavalla (vaikka pelaamisen päätyttyä tuntuukin silti siltä kuin pimeässä huoneessa sytyttäisi valot) kuin silloin, kun kirkkaanpunaiset diodit pommittavat silmiä oikeassa laitteessa.

Äänenlaatua heikentää tietysti jonkin verran se, että Switch-yksiköt on sijoitettu pieneen punaiseen muovilaatikkoon (vaikka pohjassa onkin kapeat aukot), mutta alkuperäinen laite ei ole äänen osalta mikään hifin huippu, ja huomattavasti pätevämmät kaiuttimet kompensoivat tämän hyvin.

Joten... kannattaako sinun hankkia tällainen (vai halvempi pahviversio)? Vastauksia on kaksi. Jos et ole retropelien ystävä, et ole kovin kiinnostunut virtuaalitodellisuudesta ja ajattelet, että pelaamisen pitäisi olla rentouttavaa ja viihtyisää, sinun ei todellakaan kannata harkita tätä. Virtual Boysta tuli Nintendon kaikkien aikojen suurin floppi syystä. Jo tunnin jälkeen silmäsi väsyvät ja hartiasi kipeytyvät, ja Switch Online + Expansion Packissa on parempia pelejä muille formaateille kuin tämä.

Jos olet kuitenkin kiinnostunut pelihistoriasta ja rakastat Nintendoa, voin silti suositella tätä. Se on hankala pelata, ergonomiaa on vaikea saada kuntoon ja se on uskomattoman alkeellinen - mutta siinä on hienoja pelejä, joita voi löytää. Telerobox ja Wario Land ovat molemmat erittäin viihdyttäviä, ja ne ovat helposti ainakin kasettilaitteen hinnan arvoisia. Lisäksi mikään ei vedä vertoja tälle oudolle ja monella tapaa legendaariselle pelikokemukselle, josta monilla on mielipiteitä, mutta jota harva on kokeillut. Lisäksi se on aika hieno teos pelihyllyssäsi.