VR Pigeons on harmillinen yhden idean mahalasku

Minulla oli etukäteen paha aavistus Maestro Pivetan VR Pigeonsista. Lukuun ottamatta hassuja puluja pelin videomainos tuntui lähinnä huonolta vitsiltä. Olen kuitenkin toivonut lisää kotimaista virtuaalituotantoa, joten tässä sitä puluillaan sitten.

VR Pigeonsin tarinattomuus ja yksinkertainen rakenne muistuttaa lähinnä satunnaisen pelaajan mobiilipeliä. Asiaan mennään suoraan yhden sanan ohjeistuksella, ja loput keksitään matkan varrella.

Idea on hyvin selkeä. Pelaaja tuijottaa pelimaailmaa pulun mulkosilmien kautta ja taistelee mummon heittämistä leivänpaloista muita köyhän miehen kyyhkyjä vastaan talojen katoilla. Voittajaksi selviytyy pulu, joka on kerännyt eniten pisteitä leipiä napostellen ja vastustajia nokkien annetun ajan sisällä. Koukkuna toimii pelimekaniikka, joka pyrkii simuloimaan pulun luontaisolemusta, eli pään heiluttelua edestakaisin. Pelaajan pitää siis fyysisesti nokkia päällään, ei pelkästään syödäkseen leivänkannikoita vaan myös päästäkseen eteenpäin ohjaimen nappien toteuttaessa asteittaista kääntymistä. Idea on varmaan huvittanut kostean perjantai-illan päätteeksi, mutta jos toteutusta olisi edes hetken pohdittu pidemmälle, olisi varmaan huomattu se ilmeinen ongelma. Alle minuutin pelaamisen jälkeen on tuloksena kipeä niska ja ajatus siitä, että kyseessä on huono pila.

Leivänpalasten lisäksi pelialueille ilmaantuu erilaisia apuvälineitä tehostamaan epätoivoisen taistelun strategisempaa puolta. Esimerkiksi saadessaan kengän pelaaja voi nokkaista maata saaden aikaan muut pulut kumoon pukkaavan paineaallon. Kellon kerätessään saa pelaaja lisäaikaa pisteiden keruuseen ja niin edelleen.

Graafiselta ilmeeltään VR Pigeons edustaa varsin vaatimatonta ja yksinkertaista VR-peliä. Kentät sisältävät vain kaikista oleellisimmat palat ja nekin on tehty vähin polygonein. Kirkas värimaailma ja sarjakuvamainen ilme kuitenkin luovat iloista tunnelmaa, jonka hauskat puluhahmot ansaitsevat. Sympaattisen lintusuunnittelun ja hauskojen kävelevien munien yhteyteen tehty luonnottoman pitkäkaulainen mummo tuntuu kuitenkin aivan irtonaiselta aivopierulta. Sen lisäksi, että leipää heittävä mummo näyttää typerältä, en keksi sen ilmeelle mitään järkevää syytä olla mukana muuten varsin selkeässä kokonaisuudessa. Playstation 5:lle ei tuota ongelmia pyörittää VR Pigeonsia, eikä lataustaukoihinkaan juuri ennättänyt kiinnittää huomiota pään heiluttelulta.

Jos grafiikka jäi hieman puolitiehen, ei äänipuolellakaan juuri yritystä ole ollut. Päällimmäisenä kuuluvat täysin geneeriset animaatioäänet, jotka liittyvät käytävään kisaan. Jos ruutua ei näkisi, voisi hyvinkin luulla telkussa pyörivän Speden Spelit. Pulujen ääntely on minimissään ja esimerkiksi jäin kaipaamaan lintujen kuuluisaa kujerrusta. Musiikki on tavanomaista huumorihumppaa, mikä toki istuu älyvapaaseen menoon, mutta ei jää sen enempää mieleen.

En ymmärrä, miksi kukaan jaksaisi nytkytellä päätään muutamaa minuuttia pidempään näin jatkuvalla syötöllä. Ainakaan oma huumorintajuni ei riitä VR Pigeonsin pelaamiseen, vaikka katsomassa olisi vain perheemme koira. Sitä paitsi pään jatkuva nyökyttely yhdistettynä hektiseen liikkumiseen saa henkisen tason lisäksi voimaan pahoin myös fyysisesti jo lyhyen pelisession aikana. On harmillista nähdä, että potentiaali tehdä peli on haaskattu näin huonoon vitsiin, jonka koukku käy vanhaksi jo kesken videomainoksen. Ehkä tästä jollekin hetkelliset naurut irtoavat ystävien ja kaljojen parissa, mutta en lähtisi liikaa rahaa kokeiluun upottamaan.