WandaVision on kunnianhimoinen, ja kokonaan erilainen lähestymistapa supersankariteemaan. Ytimeltään sarjan ensimmäisessä kaudessa on kysymys surusta, ja menetyksen kanssa elämään oppimisesta varsinkin, jos ei ole mahdollisuutta perua tai kohdata tapahtumaa. Suurimmaksi osaksi ensimmäinen kausi on hyvin onnistunut.
WandaVisionin lähtökohta on fantastinen. Se herättää katsojassa mielenkiinnon esitettyä mysteeriä kohtaan, ja siinä samalla pohdintoja vallasta ja menetyksestä. Kauden kuluessa käydään läpi television erilaisia aikakausia aloittaen 1950-luvusta ja päättäen nykyaikaan. Sarja ottaa inspiraatiota lukuisilta televisioklassikoilta, mutta myös se alussa esitelty mysteeri kehittyy.
Samaan aikaan muistutetaan, että Westview'n maailma on pielessä, jopa keinotekoinen. Ensimmäiset 5-6 jaksoa pysyttelevät komediallisessa lähtökohdassa, ja hyvä niin. Samaan aikaan jännitettä kohotetaan, ja sarjan maailma syvenee katsojalle. Kaksinaisuus pääosin toimii, mutta selvästi kohokohtana ovat Wanda Maximoff ja The Vision.
Näiden kahden rakkaustarina ja keskinäinen kunnioitus ovat koko sarjan keskiössä. Tämä tuodaan elävästi esille ennen kaikkea Elizabeth Olsenin ja Paul Bettanyn roolisuorituksilla. He pystyvät kantamaan ensimmäisen kauden myös niiden heikompien osuuksien yli.
Yksi sarjan pääpahiksista on Agatha Harkens. Hän ilmestyy mukaan, mutta ei oikein ole hahmona mistään kotoisin. Hänen esittelynsä on tehty huonosti, ja niin ikään jää myös taustalle koko loppuajaksi. Tämän hahmon vuoksi kausi menettää hyvän määrän puhtia lopussa. Kyseinen aikamatkatarina Wandan menneisyyteen ei oikein sovi osaksi muuta kokonaisuutta, ja tuntuu siksi irralliselta. Se ei myöskään tuo oikein mitään lisää varsinaiseen tarinaan, ja tuntuu siis ajanhukalta.
Kausi paranee silti viimeisessä jaksossa, ja mukana on klassisia Marvelin jaksoja kera mieleen jäävän dialogin. Kausi siis alkaa laadukkaasti luottaen television komediatyyliin, ja päättyy lopulta toisaalle hyvällä loppuratkaisulla. Joitakin kompasteluja matkalle silti sattuu.
WandaVision on todiste siitä, että Marvelin supersankareista on moneksi, ja omanlaisenaan kokeiluna sarja onnistuu. Sarja näyttää hyvältä, ja on hyvin näytelty ja ohjattu. Rytmitys vuorottelee mysteerien ja toiminnan kesken tyydyttävästi.
Jos saisin valita, poistaisin kahdeksannen jakson kokonaan kaudesta, mutta siitäkin huolimatta WandaVision osoittaa Marvelin supersankarien taipuvan monenlaisiin tarinoihin. Jos siis vanhan kaavan toisto on alkanut ärsyttää, on tässä kaivattua vaihtelua.