Studion edellisiin peleihin, tai oikeastaan koko lajityyppiin verrattuna Warhammer 40,000: Dawn of War 2 on melkoinen uudistus. Tukikohdan rakentelu hylätään tykkänään ja peli keskittyy puhtaasti taktiseen taisteluun. Tehtävänä voi olla esimerkiksi linnakkeen tuhoaminen tai taistelun alkaminen vihollisten ympäröimänä, tai tien raivaus täydennyspisteiden ja erikoisrakennelmien kautta kentän päähän ja loppuvastustajan kimppuun. Testiversiosta puuttui vielä kolme tehtävätyyppiä, jotka on luvattu lisätä peliin julkaisupäivänä ulos tulevalla päivityksellä.
Pelissä käskytetään voimakkaan Komentajan lisäksi vain muutamaa ryhmää. Yksiköitä on vain kuusi erilaista, joten soppaan on heitetty mukaan taistelun myötä karttuva kokemus ja sen tuomat erikoistaidot. Lisäksi kentältä voi poimia mukaansa vihollisen pudottamia Sotavälineitä (Wargear), kuten haarniskoita, kranaatteja tai vaikka sotakirveen. Kenttien välillä tapahtuva varustelu onkin iso osa pelin viehätystä. Joihinkin tehtäviin kannattaa valita vihollisen ajoneuvojen tuhoamiseen soveltuvaa kamaa, toisiin taas mahdollisimman paljon räjähteitä.
Hengissä selviytymisen kannalta suojan käyttö on nyt elintärkeää. Maastonmuotojen tai kivikasojen suojissa sotureiden elinaikaennuste lisääntyy kummasti, kun taas avoimessa maastossa kovakin karju ottaa osumaa herkästi. Samalla kun pyrkii pitämään omat joukot mahdollisimman hyvässä turvassa, voi esteiden takana kykkivät vastustajat poistaa hyvin tähdätyllä kranaatilla tai komentajan raivoisalla ryntäyksellä.
Ulkoasunsa puolesta Dawn of War 2 on yksi komeimmista reaaliaikastrategioista ikinä. Ympäristöt ovat komeita ja tuhoutuvat mukavasti ehkä pelihistorian julmimman luotisateen mukana. Raskaalla konekiväärillä räiskivän sotilaan katsominen saa tuntemaan sympatiaa ottavaa osapuolta kohtaan. Vimmaista vaikutelmaa tukee loistava äänimaailma. Räjähdys tuntuu ja kuulostaa räjähdykseltä, eikä ämpärissä posautetulta papatilta. Onnistunut käyttöliittymä on yleisilmeeltään rähjäisen futuristis-militanttinen, ja ääninäyttely istuu kaikessa machomaisuudessaan peliin kuin moottorisahamiekka örkin nenään. Pieni miinus tulee samojen kenttien kierrätyksestä tehtävästä toiseen.
Moninpelissä pelaajilla on oma, yhden rakennuksen ja muutaman puolustustykkitornin kokoinen tukikohta. Taistelut pyörivät kentille ripoteltujen resurssipisteiden väleillä. Kolmesta erilaisesta rotukohtaisesta sankariyksiköstä valitaan yksi joukkoja johtamaan. Vastakkain käytävän kähinän lisäksi kampanjan voi pelata läpi yhteistyössä kaverin kanssa, mutta tätä ominaisuutta en lehdistöversiolla päässyt testaamaan.
Relicin väki on tehnyt sen jälleen. Warhammer 40,000: Dawn of War 2 on jotain vanhaa, jotain uutta ja ennen kaikkea penteleen menevää räiskintää hienoissa puitteissa. Kaikessa on meininkiä enemmän kuin tusinassa sotaelokuvia, ja pelin jokainen osa-alue on toteutettu ammattitaidolla. Vain kenttien kierrätys eri tehtävissä ja lehdistöversiosta puuttuneet tehtävätyypit nappaavat lähes täydellisestä pelistä sen viimeisen pinnan. Annan kuitenkin poikkeuksellisesti pisteet sen perusteella, että nimenomaan näihin asioihin on luvattu korjaus pelin ilmestymisen yhteydessä. Älä Relic petä nyt, koska isi tykkää.
---
Katso GRTV-videoarvio alta: