Warhammer 40,000: Inquisitor - Martyr

Warhammer 40,000: Inquisitor - Martyr vie pelaajat jälleen Warhammer 40k -maailmaan, ja juoni on hieman Event Horizonin kaltainen. Leijuva suurikokoinen luostari nimeltä Martyr ilmaantuu oltuaan kadoksissa pitkän aikaa. God-Emperor lähettää inkvisiittorit paikalle tutkimaan, mutta luostari ei olekaan niin autio kuin ounasteltiin. On aika Diablon tyyliselle luolastoroolipelille.

On mahdotonta olla vertaamatta tällaista peliä Diabloon, mutta onneksi Neocore Games on tehnyt riittävästi omaa juttuaan erottuakseen esikuvastaan. Peli tuntuu erilaiselta verrattuna perinteiseen roolipeliin, sillä tempo on selvästi hitaampi, vihollisia kohdataan vähemmän ja samanaikaisesti pahikset ovat hankalampia ottaa pois päiviltä.

Hitaampi nopeus sopii pöytäroolipelimäiseen menoon hyvin, ja suojan sisällyttäminen mukaan peliin on hyvä ratkaisu. Tarkoituksena on toki antaa pelille taktisempi säväys. Harmillisesti suoja tuntuu tuhoutuvan aivan liian helposti, ja suurimman osa ajasta huomasin vain painelevani nappeja avoimen maaston taistoissa. Aseilla on useita eri toimintoja, mutta joka kerta nappia painettuaan on odotettava hetki ennen kuin voi ampua uudestaan. Tämä yhdistettynä pahisten aiempaa parempaan kestoon tuottaa sen, että pelaaminen alkaa tuntua työltä.

Valittavia hahmoja on kolme, jotka kaikki vaikuttavat hyvin perinteiseltä luolastoseikkailun valikoimalta. Psyker on käytännössä warlock, joka käyttää taikaa ja siirtyy paikasta toiseen portaalien avulla. Sniperilta tuntuu puuttuvan vain jousi ja nuoli ollakseen rogue. Crusader taas on pitkälti juuri sellainen kuin miltä kuulostaakin. Pelasin suuren osan ajastani Crusaderilla, joka seisoo paikoillaan jakaen oikeutta brutaalisti. Jokaisella hahmolla on oma kykypuunsa, ja pelaaminen herää eloon ylidramaattisen ääninäyttelyn voimin. Moinen sopii hyvin pelin yleiseen tunnelmaan. Yleensäkin äänimaailma on tehty hyvin luoden omanlaisensa täyden tunnelman pelaamiseen.

Kenttien ja pelihahmojen suunnittelu on sekin erittäin onnistunutta. Kaaospedot ovat uhkaavia, ja lumisen tundran läpi marssiessa tulee melkein kylmä. Alkupuolen kentät sijoittuvat odotetusti luostariin, joka on muotoiltu perinteiseen goottimaiseen tyyliin. Pian kuitenkin matka vie ympäri galaksia selvittämään luostarin salaisuuksia.

Löydetyn esineen poimimisen jälkeen sitä ei voikaan vain ottaa käyttöön, vaan on odotettava seuraavaa kenttää. Lisäksi varsinainen valikko näyttää hieman liikaa PC-pelaajille optimoidulta, eikä tarjolla ole niin paljoa tietoa kuin olisin halunnut. Tämä tekee pelikokemuksesta selvästi vähemmän nautittavan.

Alun kenttien jälkeen pelaaja jätetään pitkälti omilleen selvittämään, mitä oikeastaan on menossa. Etenemisen suunta ei ole aivan intuitiivinen. Kohdattavat henkilöhahmot ovat usein tehtävien antajia ja esineiden kauppiaita. Esineiden löytymisen todennäköisyyttä voi parantaa muun muassa tarokkikorteilla. Paperilla homma kuulostaa hyvältä, mutta on varsinkin alussa melko epäselvää. Suosittelen kuitenkin pelaamaan sen verran, että alun sekavuus selkiytyy.

Odotetusti tehtävät vievät pelaajan kaukaisiin paikkoihin taistelemaan vaativia pahiksia vastaan. Vihollisia on melkoisen kattava joukko laadullisesti, ja jokainen tuntuu herättävän tutut miniatyyrihahmot eloon viihdyttävällä tavalla. Osa pahiksista on lisäksi vaikeasti kaadettavia, ne kun käyttävät suojia ja hyödyntävät automaattisia tykkitorneja eli turreteja. Tämä tekee pelaamisesta hauskempaa kuin mitä ehkä aluksi olisi odottanut. Ongelma on siinä, että aivan liian monet tehtävät toistavat itseään pahasti. Ympäristöt kyllä muuttuvat matkan aikana, mutta varsinaiset tehtävät tuntuvat olevan kaiken aikaa saman vanhan toistoa.

Tarina on varsin mukava yksinpelikokonaisuus, joka olisi saattanut olla parempi kavereiden kanssa pelaten. Toisaalta tarjolla on muita pelimuotoja paikallisesti ja verkossa pelaamista varten. Toisin sanoen tarinan pelaaminen saa ajoittain tuntemaan olonsa yksinäiseksi.

Kaikean kaikkiaan Warhammer 40,000: Inquisitor - Martyr on pätevä roolipeli varsinkin lajityypin ja Warhammer-maailman faneille, ja pelatessa tunnit kuluvat nopeasti. Harmillisesti itseään toistavat tehtävät ja kömpelö tavaroiden käyttäminen vahingoittavat kokonaisuutta, mutta silti hupia on tarjolla yllin kyllin.