Alun perin neljä vuotta sitten julkaistu Inquisitor - Martyr saapui nyt uusille pelikonsoleille päivitetyn ulkoasun, suorituskyvyn ja lisäsisällön kera. Lopputulos on varsin erinomainen synkkään tulevaisuuteen sijoittuva ja äärimmäisen yksityiskohtaisen hahmonkehityksen sisältävä räiske.
Aika on tehnyt inkvisiittorille hyvää. Lukuisat päivitykset ovat tuoneet sekä bugikorjauksia, sujuvuutta että tekemistä hieman itseään toistavaan peliin. Ultimate Edition sisältää kaiken tämän, joten jos on jäänyt junasta aikaisemmin, nyt on hyvä hetki hypätä inkvisiittorin saappaisiin. Pelityypin arkkivaari Diabloon verrattuna Marttyyrissä on rutkasti enemmän kaukotaistelua Warhammer-universumista tutuilla tuliaseilla ja psyykkisillä kyvyillä. Pelaajan ensisijainen tehtävä on selvittää avaruudessa lilluvan Martyr-luostarialuksen outo kohtalo, mutta sivutehtävät vievät kymmenille, ellei sadoille eri planeetoille.
Hahmoluokkia on nyt neljä ja viides on juuri julkistettu, muttei ollut vielä pelissä arviota kirjoitettaessa. Osa keskittyy enemmän vahingon kestämiseen, toiset sen tuottamiseen. Monipuolisen ja suorastaan typerryttävän pikkutarkan hahmonkehityksen ansiosta minkä tahansa taistelijan voi kuitenkin muokata tekemään lähes mitä tahansa. Raskaasti panssaroitu hahmo voi taistella läheltä tai kaukaa, ja robottiapulaisia kutsuva voi kestää rutosti osumaa suojakenttien ja vastaavien ominaisuuksien avulla. Koko hahmonkehityksen, siihen liittyvien mekaniikkojen, palkintojärjestelmien ja kykyvalikoiman kehityksen selittämiseen kuluisi helposti kolmekin artikkelia.
Peli pyörii eri tehtävien toteuttamisessa, paremman tavaran keräämisessä ja entistä vaikeampien operaatioiden tekemisessä näiden varusteiden avulla. Tapahtumapaikkoina toimivat niin hylätyt avaruusasemat kuin jääplaneetan pinnat, kaaoksen korruptoimat maailmankolkat ja niin edelleen. Vaihtelua on lopulta todella paljon. Tämän lisäksi peli ei keskity pelkästään yhtä vihollisryhmittymää vastaan taisteluun. Mukana on niin kaaos ja näiden kultistit, demoneita kuin tyranidejakin. Kaikilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, ja etenkin jälkimmäiset kasvavat ruudulla melkoisiin mittasuhteisiin.
Ultimate Edition parantaa pelin ulkoasua tarkemmilla tekstuureilla ja näyttävämmillä tehosteilla, sekä lyhentää vanhojen versioiden pitkiä latausaikoja näkyvästi. Xbox Series X:llä suorituskyky oli hyvä, eikä ruudunpäivitys päässyt juuri nytkähtelemään. Lisäsisällön merkittävimmät osat liittyvät hahmon ulkoasun kosmeettisen säätämiseen ja uuteen loppupelin sisältöpakettiin. Tekemistä on tuntitolkulla lisää myös pelin veteraanille. Tehtävien vaikeustaso tosin heittelehtii välillä varsin rajusti, ja liittyy yleensä jonkin tietyn ryhmittymän tietyn vihollistyypin voimakkuuteen.
Pelin isoin pettymys on ehdottomasti sen mainostettu saman ruudun moninpeli. Erinomaisen Diablo 3:n jälkeen harmitus on melkoinen, kun kakkospelaaja joutuu käyttämään yhtä valmiiksi luoduista hahmoista. Kakkosluokan kansalaisuusfiilis on vahva, kun pelin syvällinen hahmonkehitys ja oman pelityylin muokkaaminen riistetään tyystin pois. Teknisesti moninpeli toimii hyvin, ja ylhäältä kuvattu toiminta sopii hyvin samalta sohvalta pelattavaksi. Pientä nykimistä tosin esiintyy molempien pelaajien pistäessä kaikki napit pohjaan ruudun muuttuessa sarjaksi räjähdyksiä ja veren roisketta.
Warhammer 40K: Inquisitor - Martyr Ultimate Edition on hyvä hankinta 40K:n universumia arvostavalle konsolipelaajalle, joka on valmis upottamaan rutkasti tunteja hahmonkehitykseen. Toiminta on näyttävää ja hyvin konsoliohjaimelle sovitettua. Odotettu yhteistyötila samalla laitteella on kokonaisuuden suurin pettymys, mutta verkossa pelattuna molemmat saavat "täyden" kokemuksen.