Warlock Esikatselu: Pöytäpelien ja roolipelien ulkopuolelle – Eldritch Blast -loitsun käyttäminen

Kun ajattelee Dungeons & Dragonsia videopelin muodossa, mieleen tulee todennäköisesti Baldur’s Gate III. Se käytännössä repäisi D&D-kampanjan idean irti ja siirsi sen pöytäpelistä ruudulle. Invoke Studiosin uusi toiminta- ja seikkailupeli Warlock ei ole yhtä kunnianhimoinen. Sen sijaan, että peli keskittyisi antamaan sinun kertoa oma tarinasi täysin itse luomallasi hahmolla, se tarjoaa meille ennalta määrätyn päähenkilön, luokan ja tarinan, keskittyen sen sijaan räätälöidympään kokemukseen.

Se ei tarkoita, että peli olisi täysin lineaarinen. Yksi asia, joka tuli johdonmukaisesti esiin pelin esittelyssä, oli se, että pelissä on laaja avoin maailma, jota kannattaa tutkia, jos haluat entistä voimakkaampia loitsuja. Taikuusjärjestelmä on Warlock:n pelattavuuden keskiössä, sikäli kuin voimme päätellä. Pelaamme Kaatrina, entisenä asemestarina, joka solmi sopimuksen muinaisen noidan Tashan kanssa saadakseen maagisia voimia. Tulen ampuminen sormenpäistämme on meille melko uutta, mutta pelin edetessä opimme hallitsemaan elementtejä, kutsumaan esiin aseita ja liikkumaan paremmin taistelukentällä sekä laajemmissa ympäristöissä.

Warlockin taikuus on se, mikä erottaa pelin muista AAA-luokan olkapään yli kuvatuista toiminta- ja seikkailupeleistä. Peli sisältää D&D:n vakioloitsuja, kuten ikonisen Eldritch Blastin, joka on Warlock -pelin kulmakivi, sekä loitsuja, joita ei ole ollut pelissä aikoihin, ja joitakin, jotka ovat täysin uusia Warlock-sivustolle. Ne on jaettu Cantrips-loitsuihin, joita voi käyttää mielin määrin, ja voimakkaampiin Advanced Spells -loitsuihin. Niiden käyttäminen hidastaa aikaa, ja niille asetetaan viive, kun olet käyttänyt niiden voiman. Toisin kuin pöytäpelissä, et saa vain muutamaa loitsua ja sitten olet valmis päiväksi Warlock-pelissä. Invoke jäljittelee pöytäpeliä tarinamaailman osalta, mutta muuten se on heittänyt pelaajan käsikirjan ikkunasta ulos. Noppapelejä ei ole, loitsupaikkojakaan ei ole, eikä pelaajan tarvitse tietää mitään D&D:stä pelatakseen. Warlock on toimintapeli, ja jos toimintaa pitäisi keskeyttää silloin tällöin lyhyen lepotauon vuoksi, se veisi todennäköisesti paljon hauskuutta seikkailusta.

Baldur’s Gate III:n fanit eivät luultavasti tunnista paljoakaan Warlock:sta, kun on kyse pelin maailmasta, ja se johtuu siitä, että peli on hylännyt Faerunin kirkkaamman ja kevyemmän fantasiamaailman Darkonin hyväksi. Olemme kaukana Forgotten Realmsista, maailmassa, jota ympäröi läpäisemätön sumu. Päähenkilömme on tunkeutunut tämän sumun läpi löytääkseen hänelle rakkaan henkilön. Pelaajat ovat todennäköisesti yhtä vieraita tässä ympäristössä kuin Kaatri, mutta onneksi meillä on apuna imp-seuralainen nimeltä Skev. Skev ei onneksi ole sarkastinen Claptrap-tyyppinen hahmo, ainakaan sen perusteella, mitä pystyin päätelemään hänen lyhyestä esiintymisestään esikatselussa. Hän on oma impinsä, jolla on omat suunnitelmansa, mutta toistaiseksi hänen tavoitteensa ovat yhdenmukaiset Kaatrin tavoitteiden kanssa.

Tarinassa on hieman jännitystä, nimittäin Kaatrin ja hänen suojelijansa Tashan välisessä mahdollisessa konfliktissa tai ammatillisessa suhteessa. Tasha esiintyi vain lyhyesti näkemässämme demossa, mutta meille kerrottiin, että hän tulee esiintymään kampanjassa paljon. Koska juuri Tasha antaa Kaatrille tämän maagiset kyvyt, suhteen dynamiikka selviää heti, ja näyttää siltä, että vaikka Kaatrilla on oma tehtävänsä Darkonissa, juuri Tashan mielijohteet määräävät hänen toimintatapansa. Toivon, että käsikirjoitus on tarpeeksi vahva pitämään tämän dynamiikan mielenkiintoisena niin monen tunnin ajan kuin Warlock haluaa meidän viettävän vaeltelemalla Darkonin pilvisen taivaan alla.

Täytyy myöntää, että kun näin Warlock ensimmäisen kerran, en ollut heti myyty. Pelin aloituskohtaus avautuu suureen fantasiamaailmaan, jossa seuraamme soturipäähenkilömme selkää hänen kulkiessaan yhdestä kohtauksesta toiseen. Teknisesti se oli vaikuttavaa, mutta mitään ei heti erottunut joukosta. Ajatus modernista AAA-luokan toiminta- ja seikkailupelistä on saanut osansa kritiikistä internetissä viime kuukausina ja vuosina, mutta ennen kuin termi ”Focus M” otettiin käyttöön, tuntui siltä, että sitä oli melko vaikea käsitteellistää. ”Focus M” viittaa, jos et vielä tiedä, parodiavideoon, jossa kiiltävä, liiankin realistinen Mario seikkailee tyypillisen tasohyppelypelin kolmannen persoonan toiminta- ja seikkailuversiossa, jossa prinsessa Peach antaa hänelle elintärkeitä tietoja viestintäjärjestelmän kautta.

Insomniac on saanut kritiikkiä siitä, että se on noudattanut tätä kaavaa Marvelin Wolverine-pelissä, ja Warlock:ssa on elementtejä, jotka tuntuvat samankaltaisilta taistelujen ja kohtaamisten rakenteen suhteen. En kestä enää kovin monta God of War -peliä, ja etenkin Warlock:n lähitaistelu näytti siltä, että tyyli oli mennyt sisällön edelle. Värikkäitä tehosteita oli runsaasti, mutta juuri loitsut saivat minut miettimään, miltä peli tuntuisi, kun pitäisin ohjainta kädessäni. Oli upea näky seurata, kun Kaatri kutsui salamoita sateessa, yhdisteli loitsuja pitääkseen vihollisia ilmassa samalla kun hän hakkas maassa olevia, ja tietenkin heitti muutamia Eldritch Blasteja – tämä mahdollistaa selvästi paljon erilaisia rakennusvaihtoehtoja. Vaihtoehdoista puheen ollen, et vain muokkaa Kaatria käyttämiesi loitsujen perusteella, sillä ilmeisesti on olemassa ulkoasuja ja muita varusteita, jotka voivat muuttaa pelityylin täysin.

Warlock in tarvitsee vain esitellä enemmän tuota taikuutta ja vähemmän päähenkilöä, joka kävelee ympäriinsä ikään kuin hän voisi olla peräisin mistä tahansa fantasiamaailmasta, ja se tuo paremmin esiin sen, mikä voi tehdä tästä pelistä loistavan, kun se julkaistaan. Meillä on vielä paljon aikaa nähdä paljon lisää Warlock-pelistä, ja vaikka olenkin hieman skeptinen sen suhteen, tarjoaako se samanlaista loitsujen vapautta kuin Kaatri tarjosi demossa, odotan innolla pääseväni kokeilemaan sitä itse.