Wayward Sky

Virtuaalitodellisuuden teknologia on vaikuttavaa, mutta se ei sovellu kaikille. Paljon liikkumista ja nopeita päänkääntöjä vaativat pelit voivat aiheuttaa huimausta ja pahoinvointia. Toisiin nämä tekijät taas eivät vaikuta lainkaan. Huonovointisuuteen taipuvien ei kannata aloittaa VR-tutustumistaan peleillä Here They Lie tai RIGS Mechanized Combat League. Näitä kahta parempi aloituspiste on Wayward Sky.

Kyseessä on eräänlainen moderni osoita ja klikkaa -peli. Ohjaus tapahtuu joko PS4:n Dualshock 4:llä tai vaihtoehtoisesti kahdella Move-kapulalla. Edistyminen tehdään yksinkertaisesti osoittamalla haluttua kohdetta, ja sitten katsomalla mitä tapahtuu. Wayward Sky'ssa on kolmannen persoonan näkymä ja kiinteät kamerakulmat. Näkymän muutokset ovat sujuvia ja automaattisia. Tämän ansiosta pelaaminen ei aiheuta huimausta tai pahoinvointia.

Kokemus on nautinnollinen myös aikuisille, mutta varsinainen kohderyhmä näyttää silti olevan nuoremmassa polvessa. Pelin maailma ja sen henkilöt ovat suorastaan herttaisia. Tarinaa kerrotaan joskus niin sanotusti oikeasti, ja ajoittain kerrontaa edistetään puulavalla lastennäytelmän tyyliin. Kyse ei kuitenkaan ole sadusta. Wayward Sky on enemmänkin tunteisiin vetoava tarina.

Rakenteeltaan peli on sarja yksinkertaisia pulmatehtäviä, joissa enimmäkseen käytetään erilaisia kytkimiä halutun toiminnon aikaansaamiseksi. Alueella partioi robotteja, joita on määrä välttää joko kytkimien oikea-aikaisella painamisella, tai sitten ohitse hiippailemalla. Mitenkään vaikeaksi ei toteutusta voi moittia, sillä jokaisen pulman ratkaisuun tuskin menee muutamaa sekuntia kauempaa. Seikkailun edetessä kertyy joitakin uusia kykyjä, kuten mahdollisuus ohjata robotteja painamaan nappeja, työntämään laatikoita tai seisomaan painealustalla.

Dualshockin tai kahden kapulan valinnasta riippumatta ohjaaminen on samanlaista. Liikeohjaimilla osoitetaan kohdetta, ja nappia painamalla saadaan jotain tapahtumaan. Sama käytäntö toimii myös dualshockilla. Vaihtoehtoisia ohjaustapoja olisi silti saanut olla enemmän. Hahmoa ei esimerkiksi voi ohjata vasemmalla tatilla, eikä kamerakulmia voi vaihtaa itse. Tämä ei onneksi rampauta peliä.

Osa tapahtumista koetaan ensimmäisestä persoonasta. Yleensä tämä tapahtuu pelihahmon seistessä seinäpaneelin tai kytkimien edessä. Tällöin kuvassa näkyvien käsien avulla on määrä manipuloida nappeja sun muita asioita aivan kuten oikeassakin elämässä tekisi. Näistä kohdista irtoaa useita hauskoja hetkiä.

Uber Entertainmentin luoma visuaalinen tyyli on hurmaava, joskin teknisesti se ei ole erityisen vakuuttava. Wayward Sky on suorastaan vaatimaton moniin moderneihin peleihin verrattuna. Tämä ei itsessään laske pelin viihdearvoa, mutta siitä on oltava tietoinen. Tarinan läpi pelaaminen vie aikaa korkeintaan kolme tuntia, joskin muutamien salaisuuksien etsiminen saattaa antaa kestoon muutaman lisätunnin.

Parinkymmenen euron hinnalla Wayward Sky on mukava sijoitus. Tarjolla on rauhallinen ja sujuva kokemus, joka toimii myös oivana ponnahduslautana VR-pelien maailmaan.