Suomi
Gamereactor
arviot
We Happy Few

We Happy Few

Onni irtoaa yhdellä pillerillä.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

We Happy Few'n kehityskaari on ollut poikkeuksellisen pitkä ja monivaiheinen, mutta nyt peli on viimein julkaistu lopullisesti.

Wellington Wells on kummallinen paikka, jossa on paljon niin onnea kuin vaaraakin. Salaisuudet kulissien takana limittyvät toisiinsa, ja kansalaiset ovat erittäin halukkaita ottamaan joy-pillerin huolet unohtaakseen. Kieltäytyjät leimataan termillä Downer, ja ajetaan ulos kaupungista.

Pelaaja omaksuu Arthurin roolin, jonka tehtävänä on sensuroida sanomalehtiartikkeleita vallassa olevien mielen mukaisiksi. Arthurin huomion herättää hänen veljestään kertova artikkeli, ja pian onkin paettava omia työkavereita. Tämä on tietysti vasta ongelmien alkupiste, sillä Artur haluaa löytää tiensä ulos tästä "onnelasta" ja löytää veljensä Percyn.

Arthur on ensimmäinen kaikkiaan kolmesta pelattavasta hahmosta, ja lisää on tulossa DLC-latauksien mukana. Muut kaksi ovat Arthurin tuttavat Sally ja Ollie. Erilaisen näkökulman ohella eri henkilöhahmot tarjoavat hieman erilaista pelattavuutta. Tehtävien suorittamisesta saa pisteitä, joita voi käyttää hahmonkehityspuun kykyjen avaamiseen. Näitä ovat muun muassa parempi hiiviskely, enemmän terveysmittaria tai apua taisteluihin. Arthurin tarina on pelin pääasiallinen anti, mutta monitasoisen tarinan vuoksi haluaa selvittää myös kaikki vastaan tulevat sivupolut.

Tämä on mainos:

We Happy Few'n visuaalinen tyyli on suorastaan loistava. 1960-luvun Britannia näyttää omanlaiseltaan siinä missä Bioshock ja Dishonored. Tämä on sekä positiivinen että negatiivinen asia, koska We Happy Few on aivan erilainen peli kuin mainitut esimerkit. Äänisuunnittelu on sekin ammattitaitoista, mutta sen sijaan liikeanimaatiot välivideoiden aikana eivät ole. Onneksi ääninäyttely on hyvin toteutettu.

Roguelike-juuret tarkoittavat sitä, ettei pelissä ole tarkkaa kenttäsuunnittelua, ja tehtävät tuntuvat hieman yksioikoisilta. Onneksi mukana on paljon muuta nähtävää ja koettavaa. Onkin pakko käyttää aikaa maisemien tutkimiseen, sillä pelkästään tehtävästä toiseen eteneminen muuttaa pelissä etenemisen vaikeaksi. Pelaajan on tutkittava maastoa, nikkaroitava tavaroita, kaivettava esiin aarrearkkuja, löydettävää ruokaa, vettä ja terveysesineitä, hiivittävä ihmisten taloihin varkaisille ja tehtävä sivutehtäviä. Tämä kaikki on tarpeellista, jotta mukana on etenemiseen tarvittavia tavaroita. Jatkuva pakko roinan keräämiselle ja nikkaroinnille ei varmasti miellytä kaikkia pelaajia.

We Happy FewWe Happy FewWe Happy FewWe Happy Few

Joy-pillerit pitävät tavallisen kansan iloisena, eivätkä he silloin mieti sellaisia ikäviä asioita kuin sotaa, lapsia, saksalaisia ja valheita. Joy-pillereitä voi käyttää, ja välillä on pakkokin käyttää pelissä edetäkseen. Moisella käytöllä on omat hyvät puolensa, mutta ehdottomasti myös huonot puolensa. Vieroitusoireet jättävät pelaajan janoiseksi ja nälkäiseksi puhumattakaan Downeriksi leimaamisesta. Pillereiden ottaminen on siis pakollista, mutta peli ei anna mahdollisuutta ryhtyä tyystin narkomaaniksi, eikä myöskään anna mahdollisuutta pysyä täysin kuivilla.

Tämä on mainos:

We Happy Few on selviytymispeli. Pelaajan on pidettävä huolta veden saannista, joy-pillerin aiheuttamasta addiktiosta, nukkumisesta ja ruoasta. Kauhean vaikeaa edellä mainittu ei ole, ellei sitten valitse Hard-vaikeustasoa, joka mahdollistaa niin sanotun permadeath-ominaisuuden.

Suojien löytäminen tarjoaa hengähdystaukoja, ja osassa niistä on keveitä pulmatehtäviä tai taisteluita ennen kuin suojan voi ottaa käyttöön. Pikamatkustus tapahtuu näiden suojien välillä, ja työpöydällä pääsee nikkaroimaan edistyneempiä tavaroita. Valikot ovat yleisesti ottaen hyvin suunnitellut, ja ohjaimen kaikki napit saavat kyytiä. Ongelmana ovat ristiohjaimella käytettävät esineet, sillä symboleista on vaikea saada selvää varsinkin kiihkeinä toiminnan hetkinä.

Satunnaisesti määräytyvä maailma aiheuttaa ajoittain kummallisuuksia. Kujat eivät aina johda mihinkään, pensaat killuvat ilmassa ja niin edelleen. Tekoäly on peruskamaa: havaituksi tuleminen muuttaa joukon erittäin aggressiiviseksi, joten on parasta pysytellä varjoissa. Hiiviskely on yksi pelin keskeisistä ominaisuuksista, joten tekoälyn yksinkertaisuus on ongelma.

Maailmaa kansoittavat suurimmat osaksi suoranaiset kloonit. Jokaisella on oma nimensä ja osalla henkilöhistoriansakin, mutta kaikki ovat saman näköisiä. Taistelut ovat nekin yksinkertaista kamaa, joskin ensimmäinen persoonan hutkiminen on jokseenkin epätarkkaa. Tämä alleviivaa sitä, että taisteluita on vältettävä. Keskeistä on stamina-mittarin hallinta, jolloin päättömästi heiluminen on poissa laskuista.

Ulkoinen tyyli saa kiinnostumaan pelistä, ja tarinassa eteneminen saa jatkamaan eteenpäin. Juoni valkenee palasina hiljalleen pelin edetessä. Kokonaisuus ei ole täysin onnistunut, mutta keitos on kuitenkin sen verran erikoinen, että We Happy Few on kokeilemisen arvoinen. Kannattaa silti varautua joihinkin pelillisiin kummallisuuksiin puhumattakaan pienistä bugeista.

We Happy FewWe Happy FewWe Happy FewWe Happy Few
We Happy Few
HQ
HQ
HQ
07 Gamereactor Suomi
7 / 10
+
Hieno idea, tarina, paljon nähtävää ja koettavaa
-
Hiiviskely ja taistelu hiomattomia, yksinkertaiset tehtävät, oman selviytymisen mikromanagerointi ärsyttää
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä

GR Livessä tänään We Happy Few

GR Livessä tänään We Happy Few

UUTINEN. Kirjoittaja Markus Hirsilä

Tänään GR Livessä paneudutaan 1960-luvun kummalliseen Britanniaan sijoittuvaan We Happy Few -peliin. Gamereactorin arvion voi lukea täältä. Liity mukaan katsomaan ja...



Ladataan seuraavaa sisältöä