Wild Hearts on hyvä vaihtoehto Monster Hunterille

Wild Hearts on Koei Tecmon ja EA:n versio Monster Hunterista. Pelaaja on tietenkin metsästäjä, jonka tarkoituksena on suojella Minaton pitäjää ja Azuman maata yleensäkin kemono-elikoilta.

Yhtymäkohdat Wild Heartsin ja Monster Hunterin kesken ovat selvät, sillä Azuman maa on täynnään erilaisia hirviöitä. Pelaajan on sitten metsästettävä elikoita joko yksin tai muutaman kaverin kanssa. Wild Hearts erottuu kuitenkin Monster Hunterista monilla erilaisilla pelimekaniikoilla. Pelin alussa saadaan karakuri-työkalut, joita sitten hyödynnetään tavalla ja toisella. Taistoissa voi loikata vauhdilla pois hirviön ulottuvilta hetkeksi henkeä vetämään, tai kenties luoda pienen laatikon, jonka päällä seistä. Pitkin maailmaa pääsee vierailemaan leireissä, jotka sitten toimivat pikamatkustuspaikkoina. Köynnöksien avulla voi singahtaa metsästämänsä kemonon kimppuun. Ja toki ahjoissa voi päivittää ja vaihtaa omia varusteitaan. Karakuri on siis keskeinen pelaamisessa, ja mahdollista on nikkaroida myös esteitä, joilla metsästys helpottuu.

Karakuri johtaa myös siihen, että Wild Heartsin pelaaminen on varsin syvällistä. Peliin on panostettu, ja kyse voi olla menestyksekkään sarjan ensimmäisestä osasta. Aseitaan kun pääsee kehittämään, avautuu eteen suuri kykypuu täynnään erilaisia rakennus- ja muokkausmahdollisuuksia. Päivityksillä on merkitystä, ja kun valittua polkua seuraa loppuun saakka, on käsissä tyystin erilainen ase kuin mihin olisi toisenlaisella polulla päätynyt. Tämä yhdessä karakurin tuomien mahdollisuuksien kera taisteluissa on todellakin monipuolisuutta, mikä taas mahdollistaa kaikenlaiset kokeilut. Aluksi eri vaihtoehdot saattavat tuntua hankalalta hahmottaa, mutta muutaman tunnin pelaamisen jälkeen homman nimi alkaa aueta.

Wild Heartsin vetonaula ovat toki sen hirviöit, ja näitä kemono-elikoita ei lopulta ole kovinkaan paljoa. Samaan aikaan ne pelissä olevat elikot ovat saaneet kaikki runsaasti huomiota osakseen. Jokainen on omanlaisensa niin suunnittelunsa kuin liikkumisensakin suhteen, joten pelaajan on erikseen opeteltava, miten niitä kaadetaan. Vaihtelua on koossa, nopeudessa ja voimassa unohtamatta alueellisia eroja elinympäristöjen kesken. Jokainen elikko on vaikuttava, ja kaataminen edellyttää taitoa. Jokaisesta kemonosta on lisäksi oma mahtiversionsa (Mighty). Se on sanottava, että yksin metsälle lähteminen saattaa osoittautua uuvuttavaksi, sillä kartan halki hirviön perässä saa juosta 4-5 kertaa ennen kuin taisto on ohi. Paikasta toiseen juokseminen rikkoo eläytymisen. Olkoonkin, että mahtava soundtrack on omiaan kohottamaan tunnelmaa.

Pelin myöhemmässä vaiheessa niin pelaajan omat taidot kuin pelihahmokin ovat kehittyneet sille tasolle, että yhden hirviön kaataminen ei ole yhtä mittava ja tuskainen prosessi kuin aiemmin. Jos pelaa kahden kaverin kanssa, ei moinen muodostu missään vaiheessa ongelmaksi. Ajoittain tuntuukin, että Wild Hearts on ajateltu ensin moninpeliksi, ja vasta sitten tehty mahdolliseksi pelata yksin. Kemono-elikoiden kaataminen yksin onnistuu kyllä, mutta kavereiden apu helpottaa aina urakkaa merkittävästi.

Wild Heartsissa on myös tarina, joka onkin ihan kelvollinen. Azuman maailmassa on paljon mielenkiintoista nähtävää ja kuultavaa aina raunioiden katselemisesta paikalliseen politiikkaan saakka. Tarina on siis luokkaa kelvollinen, mutta harmillisesti henkilöhahmot ovat hyvinkin kaksiulotteisia. En pelatessani kokenut sen ihmeempiä tuntemuksia ketään pelin henkilöhahmoa kohtaan.

Wild Hearts on hyvä pelinavaus Koei Tecmolta hirviönmetsästykseen. Se ei ehkä saa ketään kääntymään lajityypin faniksi, mutta vaihtoehtoa Monster Hunterille toivoville Wild Hearts on kelpo tuttavuus. Harmillisesti julkaisussa peliä vaivaavat tekniset ongelmat, bugit ja graafiset pulmat varsinkin PC:llä. Toivottavasti nämä ongelmat korjataan pian päivityksillä.