Will: Follow the Light

Pelityypit, jotka meillä on tapana niputtaa yhteen "kävelysimulaattoreiksi", voivat vaihdella melkoisesti, mutta väittäisin, että niillä on usein yksi yhteinen piirre: ne vaativat pelaajalta kärsivällisyyttä. Ne ovat usein melko hidastempoisia, ja yllättäen ne edellyttävät, että pelaaja nauttii ympäristön tutkimisesta. Viime vuosina olemme nähneet useita pelejä, jotka kaikki onnistuvat tarjoamaan erinomaista viihdettä. Uudempien joukossa on esimerkiksi Still Wakes The Deep ja Herdling, ja hieman vanhempien ja myös hyvin suosittujen joukossa ovat Firewatch ja What Remains Of Edith Finch. Jos haluaa venyttää rajoja hieman, voisi myös väittää, että Death Stranding -sarja kuuluu tähän kategoriaan, vaikka henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että se vie vertailun hieman liian pitkälle.

Will: Follow the Light on joka tapauksessa niin paljon kävelysimulaattori kuin se vain voi olla, vaikka emme vain kävele, vaan matkustamme itse asiassa yhtä paljon purjeveneellä. Mutta odotamme vielä hetken, ennen kuin puhumme siitä tarkemmin. Tärkeintä tässä on joka tapauksessa ilmoittaa, että indiestudio TomorrowHead on luonut rauhallisen seikkailun, jossa matkataan eteenpäin ja ratkotaan pulmia edetäkseen.

Päähenkilö Willin roolissa lähdet matkalle etsimään poikaasi. Kaikki alkaa pieneltä saarelta, jossa työskentelet majakanvartijana. Myrsky lähestyy kovaa vauhtia, ja sinut revitään yllättäen pois työpäivästäsi, kun kuulet uutisen, että kotikaupunkiasi on koetellut katastrofi. Tästä lähtökohdasta alkaa Willin etsintä poikaansa varten. Kerronta on melko epätasainen ja tuo nopeasti esiin pelin ehkä suurimman ongelman, nimittäin sen hajanaisuuden ja hiomattomuuden. Silti hieman karhean, mutta silti viehättävän pinnan alla on itse asiassa paljon nautittavaa.

Unreal Engine 5 renderöi, vaikkakin hieman latteat, ympäristöt, jotka ovat ainakin ajoittain todella kauniita navigoitavia. Se on visuaalinen tyyli, josta tosin puuttuu melkoisesti luonnetta, mutta peli, jossa liikutaan eteenpäin erilaisten ympäristöjen läpi, onnistuu ajoittain tekemään vaikutuksen. Veden, sääefektien ja joidenkin sisäympäristöjen kaltaiset elementit ovat fantastisen tyylikkäitä, vaikka suuri osa niistä tuntuu hyvin keinotekoiselta. Pelistä tulee hyvin nimetön, ja monin paikoin tulee tunne, että kyseessä on enemmänkin tekninen demo. Kun jokin ympäristössä esimerkiksi liikkuu, tuntuu enemmänkin siltä, että animaatio on cutscene, joka tuntuu täysin irralliselta muusta. Samoin kohtaamasi hahmot ovat jäykkiä kuin nuket, ja sinun on yksinkertaisesti hyväksyttävä, että se on oikeastaan enemmänkin kulissi, jonka läpi kävelet. Silti on silti paljon hetkiä, jotka näyttävät visuaalisesti varsin vaikuttavilta.

Sen lisäksi, että tarinankerronta on valitettavasti puutteellista ja melko epäkiinnostavaa, pelissä on paljon pulmia. Menisin varmaan niin pitkälle, että sanoisin, että se on vähintään yhtä paljon pulmapeli kuin kävelysimulaattori. Valitettavasti tässä on myös sellainen yleinen tunne, että asioita ei ole hiottu tarpeeksi. Konsolilla ohjain toimii ajoittain suorastaan huonosti, kun pitää poimia palasia kasatakseen jotain. Jotkin pulmat tuntuvat varsin nokkelilta, mutta suurin osa niistä ratkeaa myös hyvin nopeasti. Joissakin pulmissa pitää myös yksinkertaisesti kokeilla asioita, kunnes on keksinyt oikean järjestyksen niiden ratkaisemiseksi. Tarjolla ei siis ole aivan genren parhaita pulmia, mutta samaan aikaan pelissä on ihanaa vaihtelua, kun et vain kulje ympäristöjen läpi, vaan pääset silloin tällöin oikeasti ratkomaan pulmia.

Mainitsin, että kävelyn lisäksi voit liikkua myös purjehtimalla. Nämä kaksi liikennemuotoa eivät ole pelin ainoat, mutta annan sinun tutustua kolmanteen itse lyhyessä jaksossa. Vietät melko paljon aikaa Molly-veneelläsi, joka kuljettaa sinut useimpien matkan syrjäisempien paikkojen välillä. Itse asiassa pidän melko paljon veneessä tapahtuvista jaksoista, lähinnä siksi, että niissä on hieman jännitystä ja vauhtia. Voit jopa mennä alas pieneen hyttiin, jossa voit muun muassa vilkaista keräilyesineitä - kuten pieniä pienoismalliveneitä - joita löytyy pelin eri luvuissa. Se on yksinkertainen tapa venyttää peliaikaa hieman, jos niin haluaa.

Peli on vain muutaman tunnin mittainen, mutta se onnistuu kuitenkin paketoimaan yllättävän paljon siihen aikaan. Se tuntuu juuri sopivan pituiselta, ja pelaaja saa kokea melko paljon, joten peli ei todellakaan laahaa.

Hieman keskinkertaisesta arvosanastaan huolimatta on silti todettava, että Will: Follow the Light on oikeastaan hyvä kokemus. Samaan aikaan se on monilla osa-alueilla hieman liian viimeistelemätön ja sillä on muutamia muita ongelmia, jotka estävät sitä oikeasti oikeuttamasta korkeampaa pistemäärää. Se on pohjimmiltaan ihan hyvä peli, jossa muutamat tekniset viat, epäinspiroivat pulmat ja nimetön kerronta osittain varjostavat muuten viihdyttävää matkaa, jolle lähdetään. On hetkiä, jotka tuntuvat hyvin elokuvamaisilta, jolloin tunnelma on tiivis ja matka tuntuu todella viihdyttävältä, mutta muutama asia on liikaa, jotka haittaavat pelin yleviä tavoitteita. Kuten aiemmin mainittiin, peli tuntuu myös hieman liian usein ajoittain räikeältä teknologiademolta, mutta toisaalta se voi olla myös melko merkittävä etu tällaisessa lineaarisessa kokemuksessa.

Jos siis olet jo pelannut läpi suuret nimet - tai yksinkertaisesti rakastat tämäntyyppisiä pelejä ja haluat jotain uutta - meidän, tämäntyyppisten kokemusten ystävinä, on silti melko helppo suositella Will: Follow the Light. Se tarjoaa todella hienoja sääefektejä ja mahdollisuuden purjehtia, ja jo pelkästään nämä seikat tekevät siitä seikkailun, jonka pariin kannattaa asettua tuntikausien ajaksi.