Team Ninjan Nioh-pelikaksikkoa on usein verrattu Soulsborne-lajityypin edustajiin, vaikka peleillä onkin ollut oma selkeä identiteettinsä. Studion tuorein tulokas Wo Long: Fallen Dynasty jatkaa tätä kehitystä, ja vaikka paljon tuttua onkin mukana, suunta on tällä kertaa selkeästi toiminnallisempi.
Wo Long kertoo synkän fantasiatarinan sijoittuen kolmen valtakunnan aikaan. Keltainen valtakunta ryöstää ja tappaa minkä ehtii, eikä moinen meno ole tietenkään kaikkien mieleen. Ruumiskasojen keskeltä nousee sankari, jonka tehtäväksi jää keltaisen valtakunnan ja lukuisten myyttisten hirviöiden liiskaaminen. Tarinaa on kirjoitettu pieteetillä, eikä siitä ole syytä paljastaa enempää. Kuitenkin mitä enemmän kolmen valtakunnan legendat kiehtovat, sitä enemmän pelin käsikirjoitusta arvostaa.
Keskeisin idea Wo Longissa Nioh-peleihin verrattuna on toiminnan virtaviivaistaminen ja tietyllä tavalla myös yksinkertaistaminen. Niohien tavararumbaa ei tällä kertaa tarvitse tanssia, eikä eri asentoja tunneta. Sen sijaan meno muistuttaa yllättävänkin paljon studion Ninja Gaiden -pelien toimintaa.
Vihollisia vastaan Wo Long taistelee perinteisesti miekoin ja keihäin, mutta niin tekevät pääsääntöisesti myös viholliset. Oleellisin pelimekaniikka tottelee tällä kertaa nimeä deflect, jolla vihollisen iskut ohjataan sivuun samalla avaten mahdollisuus iskeä takaisin. Erityisesti vihollisten punaisina hehkuvat erikoisiskut on syytä hoidella tällä tavalla, sillä silloin vastaisku on kriittistä mallia, joka tappaa riviviholliset usein yhdellä iskulla.
Ajoitus näyttelee todella oleellista roolia taisteluissa. Väärin ajoitettu deflect tietää vain iskusarjaa omaan nahkaan, ja todella usein liikkeen ajoittaminen on millisekunneista kiinni. Toki varastossa on myös perinteisempi torjunta, mutta erikoisiskuja se ei pysty hoitelemaan ja torjunnan käyttämisellä vastaiskut jäävät myös tekemättä.
Taistelut ovat tällä tavoin todella hikistä vääntämistä elämästä ja kuolemasta, vaikka mekaniikan virtaviivaistaminen ei varmasti kaikkien mieleen olekaan. Mutta erityisesti lukuisiin pomotaisteluihin päästäessä systeemiä arvostaa tosissaan, sillä mielikuvitukselliset pomohirviöt lyövät lujaa ja nopeasti, minkä lisäksi niiden hyökkäysarsenaalissa on paljon erilaisia temppuja. Pelkästään pomojen hyökkäysten opettelu on oma hommansa, joten sliipattu mätkintä toimii hienosti pelaajan eduksi, kun opettelemiseen käytettävää aikaa ei tarvitse uhrata ohjainakrobatiaan.
Pelin rakenne on niin ikään tuttu Niohit ja Ninja Gaidenit pelanneelle. Sokkeloiden sijasta kentät ovat suoraviivaisia lukuisiin suuntiin haarautuvia putkia, joiden välillä on oikoreittejä ja salaisuuksia. Kenttien tutkiminen ja vihollisten sijaintien opetteleminen on hauskaa puuhaa, sillä usein esimerkiksi yläpuolelta kimppuun käyminen on erinomainen vaihtoehto kalpa suorana hyökkäämiselle. Myös viiteen elementtiin jaettu hahmonkehitys on rakenteeltaan yksinkertainen, mutta selkeä ja erittäin toimiva.
Peli on myös silmille hellä. Pelimoottori hyrrää ripeästi kuin mikäkin, mikä tukee mainiosti vauhdikasta toimintaa. Silmäkarkin määrä ei toisaalta ole kummoinen, mutta yleinen graafinen suunnittelu on onnistunutta ja kaikkea vastaantulevaa katselee enemmän kuin mielellään. Varsinkin vihollisten suunnittelussa mielikuvitus on päästetty kunnolla valloilleen.
Yhtä kaikki, Wo Long: Fallen Dynasty on erinomainen peli, mikäli vain pinna on riittävän pitkä. Vaikeustaso on nimittäin jälleen todella korkealla, mikä ei yllätä yhtään Team Ninjan historiaa tuntien. Mitä enemmän Niohit ja erityisesti Ninja Gaiden miellyttävät, sitä enemmän Wo Longista saa irti. Soulsborne-henkiseen menoon tottuneille peli ei sitten toisaalta anna välttämättä niin paljoa.
Itse kuitenkin nautin tästä todella paljon. Vimmainen toiminta vetää puoleensa kuin mikäkin, ja vaikeustaso on lopulta riman korkeudesta huolimatta reilu. Kuoleman jälkeen uudelle yritykselle lähtee aina mielellään siitäkin huolimatta, että jo alkupään pomotaisteluihin saa varata aikaa ja yrityksiä reilusti. Ei siis muuta kuin puremaan hammasta ja yrittämään kovemmin!