Suomi
Gamereactor
elokuva-arviot
Wolf Man

Wolf Man (2025) onnistuu säväyttämään eri tavalla kuin lajityypin elokuvat yleensä

Miten käy, kun perheensä eteen kaikkensa antava mies ei enää pysty tehtävää suorittamaan?

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ
HQ

Susimiehen tarina on kuvattu kolme kertaa elokuvaksi: The Wolf Man vuonna 1941, The Wolfman vuonna 2010 ja nyt sitten Wolf Man vuonna 2025. Jokainen painottaa sudeksi muuttuvan ihmisen tarinan eri puolia, ja aivan erityisesti niin tekee tämä uusin Wolf Man. Itse asiassa ihmissudeksi muuttuminen on vain keino, jolla elokuvantekijät pääsevät pohtimaan jotain paljon tärkeämpää.

Rakenteeltaan Wolf Man on hyvin yksinkertainen. Yhdysvaltain Oregonin erämaassa kasvanut perheenisä Blake saa kuulla isänsä julistetun kuolleeksi. On siis hyvä hetki palata takaisin omille kotikonnuille vaimon ja tyttären kanssa laittamaan lapsuudenkoti myyntikuntoon. Perhe on Blakelle tärkein asia maailmassa, koska isän menettämisen jälkeen hänellä ei muita omaisia olekaan. Perillä muuttoauton kimppuun hyökkää "jokin", ja kolmen hengen perhe pakenee Blaken lapsuudentaloon yöksi. Nopeasti käy kuitenkin ilmi, että Blake on haavoittunut. Ja näin alkaa muuttuminen ihmissudeksi.

Wolf Man tapahtuu kokonaisuudessaan yhden yön aikana, ja yhden talon ympäristössä. Lisäksi keskeisiä henkilöhahmoja ei ole kuin kolme kappaletta: Blake, vaimo Charlotte ja vajaa 10-vuotias tytär Ginger. Yksinkertainen tarina, maantieteellisesti hyvin rajattu alue ja keskittyminen yhteen ainoaan yöhön tekevät tarinasta hyvin helposti seurattavan. Tekijät tuntuvat tämän tiedostaneen, sillä nyt on hyvin aikaa keskittyä siihen varsinaiseen sanomaan.

Tämä on mainos:

Blaken muuttuminen ihmissudeksi ei tapahdu ihan niin hienovaraisesti kuin olisi voinut toivoa, mutta riittävän hyvin kuitenkin. Eläimellinen ja verenhimoinen puoli valtaa koko ajan enemmän alaa, mutta samaan aikaan se perhettään suojeleva isä sinnittelee siellä jossain myös. Tämä heijastuu onnistuneesti siinä, millä tavalla ihmissusi laitetaan elokuvassa käyttäytymään. Tavallisesti ihmissudet esitetään raivohulluina petoina, jotka tappavat surutta kaiken eteen tulevan. Wolf Manissa ei näin tehdä, sillä - kuten sanoin - kaiken alla sinnittelee edelleen se perhettään suojelevan isän ydin.

Wolf Man on toteutukseltaan hyvin pimeä. Yöaikaan sijoittuvien tapahtumien lisäksi leffassa ollaan muutenkin suurimmaksi osaksi pimeydessä. Musiikkia ei käytetä juuri lainkaan, mikä korostaa äänitehosteiden merkitystä. Puolitäysi elokuvateatteri istui hiljaa kuin haudassa, vaikka valkokankaalla oli myös paljolti täysin äänetöntä. Wolf Man siis onnistuu luomaan tiheän tunnelman täysin ilman ääntä. Lisäksi varsinaiset ihmissusitehosteet on tehty perinteisesti ilman digitaalitehosteiden apua. Seurauksena on, että ihminen on kaiken aikaa erotettavissa sieltä suden alta.

Tarina kerrotaan hyvin loppuun saakka. Minusta tuntuu siltä, että aivan lopussa tekijät halusivat sanoa jotain erityisen painokasta. Tätä en kuitenkaan ymmärtänyt, jos mukana tällainen alleviivaava lopetus oli. Joka tapauksessa Wolf Mania jää pohtimaan vielä elokuvateatterista poistumisen jälkeenkin. Ja se on aina hyvä merkki.

Ihmissusi on aiheena kiinnostava, sillä olen kirjoittanut aiheesta ihan romaanin.

Tämä on mainos:
Wolf Man
08 Gamereactor Suomi
8 / 10
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä