World of Warcraft: Shadowlands

Shadowlands on World of Warcraftin kahdeksas laajennus, joka julkaistiin 24. marraskuuta. Ehkä hieman yllättäen julkaisu sujui varsin sujuvasti. Näin ollen pelaamisestaan pääsi nauttimaan alusta alkaen.

Sylvanas on avannut suuren railon elävien todellisuuden, ja kuolleiden todellisuuden eli Shadowlandsin välille. Lisäksi Sylvanas on käyttänyt uusia liittolaisiaan kidnappaamaan Azerothin tärkeimpiä johtohahmoja, kuten Horden Baine Bloodhoof ja Alliancen Anduin Wrynn.

Pelaajat, eli "champions of Azeroth", kutsutaan astumaan Shadowlandsiin, ja pelastamaan päivän. Mukana on muitakin, kuten Jaina Proudmoore ja Thrall. Shadowlandsiin elävänä astuminen ei kuitenkaan ole ihan helppoa. Pelaajat päätyvät paikkaan The Maw, jossa asustavat universumin pahimmat sielut. Kyseessä on ikuisen tuskan paikka, josta ei ole poispääsyä. Pelaajat huomaavat pian, että itse asiassa kaikki sielut matkaavat nyt The Maw -paikkaan. Näin saa lisää voimaa WoWin uusi pahis The Jailer. Erityisen pelottava näky on hänen rinnassaan oleva musta aukko.

Dynaamisten tehtävien rakenne on samanlainen kuin Legionin ja Battle for Azerothin alussa (oletan nämä voivan ohittaa, kun ne on kerran tehnyt), ja lopulta pelaaja pakenee The Maw -paikasta. Seuraava osoite on Eternal City Oribos. Täällä sielut tuomitaan, ja samalla kyseessä on pelaajan oma keskusalue, joka yhdistää kaikki Shadowlandsin alueet toisiinsa. Täällä pääsee tapaamaan kauppiaita, kouluttajia ja muuta sen sellaista. On silti sanottava, että Battle for Azerothin keskusalue oli selvästi vaikuttavampi näky.

Ensimmäinen vierailtava alue on Bastion, jota hallitsevat väreinä valkoinen ja vaalean sininen. Hahmot ovat taivaallisia, ja rakennukset leijuvia. Kyseessä on selvästi Shadowlandsin versio paratiisista oikeamielisille. Pelaajan tarkoituksena on puhua Bastionin johtajalle The Archonille, mutta sitä ennen on osoitettava olevansa arvollinen, kuten kaikki muutkin. Bastion Historya pääsee tutkimaan lukemalla dokumentteja, ja käymällä lyhyitä keskusteluja eri hahmojen kanssa. Tämä on se tilanne, jossa Shadowlands saavuttaa sen perinteisen WoW-menon. Pelaajan tulee suorittaa sarja varsin itseään toistavia tehtäviä. Lopulta Bastion joutuu vihollisryhmittymän hyökkäyksen kohteeksi. En aio paljastaa liikaa, mutta paratiisissa on omat kummalliset sääntönsä ja käytäntönsä, josta kaikki eivät pidä.

Shadowlandsin juoni näyttää etenevän dialogia kuuntelemalla, välivideoita katselemalla ja ennalta määrättyjä pelitapahtumia kohtaamalla. Näin on ollut jo aiemmissakin laajennuksissa, mutta Shadowlands näyttää panostavan entistäkin enemmän tarinaan. Arvostan moista, mutta samalla ymmärrän, ettei se ole kaikkien pelaajien mieleen. Toiset haluaisivat vain pelata kavereidensa kanssa tarinan ja pelimaailman unohtaen. Heille Shadowlands saattaa olla lievä pettymys.

Joka tapauksessa olen nauttinut ensimmäisistä tunneistani Shadowlandsin parissa. Pelikokemus on ollut ongelmaton, tarina tuntuu olevan aiempaa kiinnostavampi, ja ulkoisesti taiteellisen ilmeen osalta näkymät ovat parasta Blizzardia. Toisin sanoen ensivaikutelmat ovat oikein hyvät. Paljon on vielä nähtävää, kuten loput uudet alueet, luolastot, PvP ja se "endgame".