WRC 5

WRC-rallipelien lisenssi hyppäsi neljä edellistä versiota kehittäneeltä Milestonelta melko tuntemattomalle Kylotonn Gamesille. Ennakko-odotukset ovat korkeimmillaankin olleet maltilliset, sillä vuodessa ei tehdä ihmeitä isommissakaan pelitaloissa. Projektin vetovastuuseen pestatut Simbiniltä (Race) ja Eden Gamesiltä (Test Drive) kannuksensa ansainneet pelisuunnittelijat ovat ehkä pelastaneet Kylotonnin täydelliseltä munaukselta, mutta koska peli on jouduttu nyhjäisemään tyhjästä, on monin paikoin tehty vain tuiki tarpeellinen ja jätetty hifistely sikseen.

Positiivisimpana puolena ajaminen on helposti lähestyttävää, mutta ei suinkaan ynseää. Ainakin Xbox 360:n pädillä tasapaino arcaden ja simulaation välillä tuntuu heti kättelyssä iskevämmältä kuin Milestonen tuotoksissa. Rohkeaa kaasuttelua ja käppäröintiä suosivassa ajotyylissä on häivähdys Dirt 2:n tyyliä, vaikka WRC 5 ei vastaavaan tarkkuuteen ylläkään. Tuntuma tiehen liukenee harmillisesti etenkin hitaissa nopeuksissa.

Kova kiire paistaa kuitenkin heti ratavalikoimassa, joka on epätasainen cocktail kivoja rällättäviä ja täysin puolitiehen jääneitä pätkiä. Kurvailuhan tapahtuu tietysti virallisissa WRC-merkeissä, joten edustetuiksi on täytynyt saada kaikki 13 osakilpailua. Jokainen näistä kattaa vain viisi enemmän tai vähemmän fiktiivistä erikoiskoetta, joiden pituudet pyörivät pääosin 3-7 kilometrin välillä. WRC-lisenssiä kantavalta peliltä olisi mukava vihdoin saada realistisempaa ratatarjontaa - edes pieniä pätkiä aidosti skannattuja teitä.

Hyvänä yksityiskohtana mainittakoon, että ajamaan pääsee vaihtelevissa olosuhteissa - muutamissa maissa myös pimeässä. WRC 5:ssä ratojen toisto ei ole niin silmiinpistävää kuin Milestonen peleissä, mutta ratamallinnusten taso heittelee kohtuuttomasti. Esimerkiksi pelin Suomi on hädin tuskin tunnistettavissa. Se muistuttaa jonkin esihistoriallisen havumetsän keskelle aurattua sorakourua, jonka tarkoituksena tuntuu olevan vain mutkien tuottaminen pelin tarpeisiin. Jos hyvää Suomi-representaatiota etsii, kannattaa katsoa vielä työn alla olevaa Dirt Rallya. Sen puitteista löytyvät realistiset tukkitiet, kansallisromanttiset peltomaisemat ja tienposkessa sankoin joukoin parveilevat rallifanit.

Mielestäni parhaiten Kylotonn hanskaa Keski-Euroopan maat - omat lähialueensa - kuten Ranskan, Espanjan ja Italian. Niiden pätkät tuntuvat paljon luonnollisemmilta eivätkä kärsi silmiinpistävästä haparoinnista maisemoinnissa.

Itse suhtaudun vauhdikkaampaan ajomallinnukseen hyvänä valintana, joku toinen voi olla eri mieltä. Ajomallinnuksesta riippumatta tekoälyn pitäisi kuitenkin olla reilu mutta haastava, parhaassa tapauksessa jopa arvaamaton ja yllättävä. WRC 5:n tekoäly ei ihan vakuuta. Ensinnäkään kilpailijat eivät näy radoilla millään tavalla. Väliaikapisteillä ei kelloteta aikaeroja muihin, ja Dirt 2:n kaltaisia tekoälyn ulosajosattumuksia on turha edes toivoa. Toisekseen tekoälyn ajat voivat vaihdella huomattavasti sen mukaan, miten nopeasti itse radalta suoriutuu. Radoilla vaikuttaisi olevan jokin vaikeustasosta riippuvainen näkymätön aikaraja. Jos siihen ei yllä, voi jäädä kärjestä paljonkin, mutta jos sen onnistuu päihittämään, tekoälykuskit liimautuvat pelaajan perään kuin magneetit muutaman kymmenyksen erolla. Kilpailuasetelma on siten teennäinen eikä kannusta ottamaan riskejä maksimisuorituksen eteen; eroahan ei sillä saa paljoa rakennettua.

Vauriomallinnus kyllä toimii - vaikka visuaalisesti kömpelösti - ja pienikin pommi voi helposti vaurioittaa oleellisia auton osia. Huoltoon ei pääse joka välissä, vaan yleensä parin erikoiskokeen jälkeen. Kaikilla muilla kuin kovimmalla vaikeustasolla itsensä voi kuitenkin pelastaa onnettomuudesta kelaamalla aikaa edelliseen väliaikapisteeseen.

Tähän mennessä lienee jo selvää, ettei WRC 5:stä tihku mehevät tuotantoarvot tai tinkimätön kunnianhimo. Mielenkiintoisimpana pelimuotona esiin nousevat vaihtuvat yhteisötapahtumat, joiden erona moniin muihin peleihin ovat nopeimmille kuskeille luvatut tavarapalkinnot. Ensi vuonna näissä puitteissa pitäisi käydä myös kokonainen virtuaali-WRC:n MM-sarja.

Muutoin valittavissa ovat vain perinteiset yksittäiskisat, todella yksinkertainen rallikoulu, pelkistetty ja hiljainen moninpeli sekä tutunoloinen uramoodi, jossa noustaan pikkuluokista kohti WRC-huippua. Toki on tunnustettava, että suppeus iskee urheilupeleihin isommissakin pelitaloissa, kun konsolisukupolvet ja tekijätiimit vaihtuvat. Tätä taustaa vasten on kuitenkin kummallista, ettei kehityksessä ole keskitytty pelkästään uuden sukupolven laitteisiin. Mukana roikkuvat PS3, Xbox 360 ja PS Vita ovat epäilemättä pakottaneet joihinkin kompromisseihin.

Ainakaan grafiikkaa ei voi kehua hienoksi. Vaikka testatussa PC-versiossa käännettiin nupit kaakkoon, varjostukset jäivät karkeiksi ja tekstuurit epätarkoiksi. Auton ja radan välinen vuorovaikutus on myös vähäistä. Ruotsin lumipenkat eivät ole varsinaisesti betonia, mutta ei niihin myöskään jää merkkejä auton kosketuksesta. Yleisöä tai muuta ilmapiiriä ei näy ratojen varsilla nimeksikään. Ulkoasu muistuttaa enemmän Xbox 360:n alkuvuosista kuin tämän vuoden tasosta, ja silti pelimoottori vaikuttaa raskaammalta kuin odottaisi.

Ralliin uppoutumista vaikeuttaa myös nuotituksen epäjohdonmukainen rytmi. Joskus nuotti tulee sillä sekunnilla, kun auto pitäisi tempaista kurviin, toisaalla kartturi hätiköi ja sulattaa aivot tolkuttomalla nuottilitanialla. Äänimaailma on muutenkin epätasainen: Jotkin autot murahtelevat kivasti, toiset eivät vakuuta alkuunkaan. Lintuperspektiivistä ajettaessa pakoputket paukkuvat napakasti, mutta vaihteista kantautuu outoja pörähdyksiä ja kurahduksia, jotka särähtävät huvittavasti korvaan.

Kaiken kukkuraksi PC-pelaajat ovat joutuneet pettymään rattitukeen. Esimerkiksi Logitechilta tuettuna ovat vain G27 ja G29. Thrustmasterilta tuettuja malleja on kourallinen, mutta useimmat tavallisesti tuetut ratit jäävät käyttökelvottomiksi. Kylotonn on vastannut Steamissä vellovaan kritiikkiin lupaamalla parantaa rattitukea ja pelimoottorin suorituskykyä tulevissa päivityksissä. Rattituen suppeus kielii kuitenkin osaltaan siitä, missä pelin painopiste piilee: pädillä pelaavissa sunnuntaikuskeissa.

Ja kaikin mokomin; eihän helposti lähestyttävässä rälläyksessä ole mitään pahaa. Dirt Rallyn vikitellessä simulaatioharrastajia markkinoilla on tilaa kunnon vauhtitripille. Hyvin toteutettuna arcademainen WRC voisi jopa motivoida massoja seuraamaan oikeaa rallia sen surullisesta lamaannustilasta huolimatta. WRC 5:n rahkeet eivät kuitenkaan riitä täyttämään sitä, mitä nykyaikaiselta urheilupeliltä on lupa odottaa. Vanhentunut ulosanti, epätasainen toteutus sekä puolihuolimaton viimeistely verottavat arvosanaa parilla pykälällä. Kylotonnin toiminnassa on pieniä toivonkipinöitä aistittavissa, mutta studion resurssit eivät ole riittäneet monien toivoman laatuloikan tekemiseen ainakaan ensimmäisenä vuonna.